Hyperventilating

Pahoittelen blogihiljaisuutta! Oon ollut niin kiireinen ton graduni kanssa ettei mitään tolkkua...Päivän kun sitä jaksaa kirjoittaa niin illalla on niin puhki ettei jaksa konetta juuri aukaista saatika tehdä sitten mitään muutakaan. Mikä onkin sitten huonompi juttu tän mun terveellisempi elämä -projektin kannalta. En siis ole yksinkertaisesti jaksanut kirjoitella, mutta toisaalta ei ole ollut mitään kirjoitettavaakaan. Mun päivät toistaa niin samaa kaavaa koko ajan, et en usko sen kiinnostavan ketään. Ei se kiinnosta pätkääkään ees itseäni.

Viime viikko oli ehkä rankin moneen vuoteen. Olin tosi maassa ja mietin, mitä mä tältä elämältä oikeen haluun. Olin jotenkin ihan sekasin ajatuksineni ja eksyksissä. Itkin joka päivä ahdistuneisuuttani. Fakta on, että en vieläkään tiedä mitä mä haluan elämältäni, ainakaan työn suhteen. Tai no joo, haluan työn, jossa viihdyn, mutta mullla ei ole hajuakaan, mitä se on ja onko se lähelläkään tätä mun nykyistä alaa. Mä en vaan tiedä, en keksi. Lisäksi mua painaa tietyt asiat mun perhesuhteissa, mutta taidan jättää ne tän blogin ulkopuolelle. Sanotaan vaikka näin, että tietyt asiat lapsuudesta on alkaneet hieman vaivata, enkä oikein tiedä mitä näiden ajatusten kanssa pitäisi tehdä. Ei lapsuudessani mitään vakavaa sattunut, mutta jotkut asiat nyt vain ovat jääneet vaivaamaan mieltä. Huoh.

Mut terveysasioihin vielä. Oon siis ollut nyt varmaan kaks viikkoo käymättä salilla ja jumpilla, ja siitä on tosi huono omatunto. Ois pitänyt, mut ei oo ehtinyt ja jaksanut. Eilenkin olin kirjastossa kirjoittamassa klo 9-19. Niin, olishan siinä illan pari tuntia vielä ollut, mutta kroppa kertoi, että iltapalaa, ehkä vähän telkkua ja unille. Ja niin tein. Kuitenkin yksi asia, jonka olen ottanut tällä viikolla tavaksi. Nimittäin aamun pieni hölkkälenkki. Hölkkään noin 20-25min aamulla ennen aamupalaa. Se on osoittautunut oikeen hyväksi tavaksi aloittaa aamu, etenkin jos sää on ollu hyvä niin kuin se tällä viikolla on ollut. Tänä aamuna sen sijaan heräsin melkoiseen sateeseen ja päätin, että aamulenkin sijasta menisin illalla salille, pitkästä aikaa. Ja kylläpä sinne haluttaakin jo :)

Ruokailut on menneet penkin alle! Tai no ei ihan täysin, mut mistä ihmeestä mä oon keksinyt et jäätelön syönti on ok jos on kaunis keli tai rankka opiskelupäivä? Ihme tekosyitä taas :D Tokihan kesästä pitää nauttiakin kaikkine kesäherkkuineen, mutta jotain rajaa...Ota vaikka mansikoita ensi kerralla, jooko Eveline? Ensi viikolla graduaikatauluni hieman hellittää, joten jospa sitä vähän enemmän ehtisi satsata tähän projektiin ja tähän blogiin myös.

Mutta nyt sen gradun kimppuun. Toivottavasti teillä muilla on hieman letkeämpi sunnuntai tiedossa kuin mulla! :)

Sit vielä biisi, joka on soinut mun päässä monta päivää. Likalla on aika hyvä ääni kyllä, ei voi muuta sanoa! Toi biisin nimi - hyperventilating - kuvastaa aika hyvin myös viimeviikon fiiliksiä. Välillä meinas paniikkikohtaus iskeä!

Naurukohtaus vaa'alla

Heh, meinasin lentää aamulla perseelleeni käydessäni vaa'alla. Paino oli MUKA tippunut eilisestä 2,2 kg :D Nyt ei kyllä vaaka tiedä mistä puhuu, sanon minä. Eihän tuo mitenkään ole mahdollinen pudotus, vaikka tosiaan nesteitä on selvästi ollut liikkeellä viimepäivinä ja jaloista jumi poistunut. Silti, nyt kyllä vaaka puhelee omiaan. Ja tosiaan punnitsin neljä kertaa itseni ja vaihdoin välillä jopa vaa'an paikkaa. Noh, katsellaampa taas huomenna tilannetta, veikkaan että aika eri lukemia taas näyttää.

http://weheartit.com/entry/29619062

Oon tänään jo käynyt opiskelemassa pari tuntia ja äsken söin ihanaa tulista chilikanakeittoa <3 Tuliset ruuat on niin mun juttu! Tässä nyt vähän ruokalepoa ja sit salille. Illalla varmaan vaan rentoilua kotona. Huomenna aikalailla samat suunnitelmat mut opiskella täytyy kyl huomattavasti enemmän.

Aamulla koululle mennessä ajoin peruskoulun ohi, jonka pihalla oppilaat kirmailivat hienot vaatteet päällä uunituoreet todistukset käsissä. Tuli jotenkin haikea olo. Voi kun itsekin olisi vielä niin nuori. Kesä edessä, vapaus ja kaverit. Lapsuuden kesät oli aivan mahtavia! Mun päivät tänä kesänä tulee niin oleen samanlaisia: gradua ja liikuntaa. Blaah. Tuskin mitään reissuja mihinkään. Jokaisen pennin venyttämistä ja pihistelyä. Yritän vain ajatella sitä maaliviivaa siellä alkusyksyssä: sitten vihdoin olen "vapaa", vaikka sekin toisaalta pelottaa.

Joka tapauksessa, onnea kaikille ammattiin valmistuneille ja ylioppilaille! Nauttikaa juhlapäivästä, omani ainakin oli ikimuistoinen :)

Vauhdin huumaa lenkkipolulla...NOT!

Kuten aiemmin kerroin, oon huono juoksija enkä ole juoksemista oikein koskaan harrastanut satunnaisia lenkkejä lukuunottamatta. Mulle sitten ystävällisesti neuvottiin (kiitos Roosa!), että juokseminen kannattaa aloitella hitaasti, peruskestävyyssykkeillä. Tajusin, että oon aina tuhonnut juoksuyritykseni lähtemällä rintarottingilla liian nopealla vauhdilla liikkeelle, jolloin kunto on riittänyt hyvin lyhyeen lenkkiin ja päättynyt pettymykseen omasta kropasta.


Noh, eilen sit innokkaasti lenkille. Sykemittarilla seurailin sykkeen vaihtelua ja pyrin pitämään sykkeen peruskestävyystasolla. Täytyy kyllä myöntää et välillä meni yli, jolloin hidastin vähän vauhtia. Kyllä vain on huono juoksukunto, täytyy myöntää, kun ei ne sykkeet meinannu pysyä tarpeeksi matalalla. Hävetti kun menin ihan mitätöntä vauhtia, mutten halunnut kuitenkaan vaihtaa kävelyksi. Olin kuitenkin tyytyväinen, että ihan hyvin jaksoin sen 55min hölkkäillä ilman sen suurempia ongelmia. Missään vaiheessa olo ei tuntunut pahalta, mutta jalat alkoi vähän väsyä loppumatkasta. Nautin hölkästä kuitenkin ihan eri tavalla kuin viimeksi, kun tajusin sen vauhdin pitää matalalla. Ja nautintoahan tässä ollaan hakemassa, jos sen menettää niin ei koko homma enää huvita.

http://weheartit.com/entry/28759773

 

 

Mut toi kuvakin sen kertoo, myös juoksutaidon ja -kunnon eteen pitää tehdä töitä, en mä olettanutkaan, että juoksu mitenkään loistavasti olis heti mennyt. Sen sijaan yritän keskittyä positiivisiin asioihin: mulla oli kivaa ja jaksoin kuitenkin 55min yhtäjaksoisesti hölkätä, vaikkakin etanavauhdilla. 

Tänään jaloissa tuntuu vähän eilinen lenkki, mutta ajattelin kuitenkin mennä steppitunnille. En ole aikoihin käynyt stepissä, joten ihan mielenkiinnolla olen menossa. Aamulla oli graduseminaari ja sen jälkeen sain ihan hyvin opiskeltua koulun kirjastossa. Ihan hyvä päivä ollut tähän mennessä, vaikka aamulla oli huono mieli. Kai mä vaan jännitin sitä gradua - taas.

PS. Mun paino ei vieläkään oo täysin toipunut viikonlopun bileistä. Hmm. Mur.

Viikonlopusta selvitty

Huhheijakkaa, viikonloppu meni ihan liian nopeasti ja suoraan sanottuna aika hukkaan. En saanut gradua tarpeeksi eteenpäin enkä muutakaan järkevää tehtyä. Oli toki ne bileet kavereitten kanssa, joka oli ihan jees, meillä oli kivaa jne. mutta jotenkin toi baarielämäkin on aika nähty juttu jo...Varsinkin kun nyt tuli taas todettua, että viini_ei_sovi_minulle. Kahden päivän migreeni taas tuli. Tosin migreenin taustalla saattoi olla muitakin tekijöitä, sillä kärsin myös flunssaisesta olosta ja vatsaoireista. Syömisetkin meni vähän huonommin mitä oletin, liikaa hiilarimättöä jne. Ei siis kauheen hehkeä viikonloppu takana.

Eilen jäi siis migreenin takia treenit välistä ja tänään pitäis taas yrittää mennä - mikäli ei huono olo palaile mikä aamullakin vielä vaivasi. Tuntuu vain että olis jo pakko mennä, nyt ei saa jäädä tällanen röllöttelykausi päälle. Painokin on viikonlopun jäljiltä edelleen koholla ja olo vähän turvonnut. Mutta eiköhän se tästä ala tasaantumaan kun pääsee taas liikkumaan ja niin edelleen.

Tässä postauksessa ei nyt ollut oikein päätä eikä häntää, senkun kirjoittelin miten selvisin viikonlopun kalorikammoilusta.

Vielä tähän loppuun ajatus siitä, kuinka pahoillani ja järkyttynyt olen erään ihastuttavan kanssabloggaajan uusiutuneesta syövästä. Toivon sydämeni pohjasta hänelle voimia uuteen taisteluun syöpää vastaan. Tuntuu niin epäreilulta, että hän joutuu kokemaan sen toistamiseen. Voimia!!!

Kalorikammo

Nyt kun on vähän päässyt alkuun terveellisten elämäntapojen kanssa ja painokin hieman ollut laskusuunnassa, on todella vaikea suoda itselle herkutteluhetkiä. En toki täysin herkuuttomana ole ollut toukokuun alusta saakka - pari jäätelöä on mennyt ja niin edelleen, mutta pääasiassa aika vähillä herkuilla on menty.

Edessä on siis ongelma. Muutaman kaverin kanssa olis viikonloppuna illanistujaiset, jotka on sovittu jo aikaa sitten. Menukin on valmiiksi suunniteltu ja siihen kuuluu ainakin viiniä, juustoja, salaattia jne. Mulla on jo valmiiksi huono omatunto, vaikka järki sanoo, että JOSKUS ON OK MYÖS NAUTTIA RUUASTA JA JUOMASTA!!! Miksi sitten hermoilen jo nyt, ennen kuin ruuat on edes haettu kaupasta kotiin? Pelkään kai, että hyvin alkanut pudotus kokee kovan kolauksen. Täytyy vain pysyä kohtuudessa!

http://weheartit.com/entry/29133469

http://weheartit.com/entry/28361646

 

 

 

 

 

Nyt kun kirjoitin tämän asian tänne tunnen itseni aika hölmöksi. Elämästä on tarkoitus myös nauttia :)

Apua kaivataan!

Kävin tänään kävelyllä yksikseni. Heti kotoa lähdettyäni mietin, että nyt on jotain outoa, jotain erilaista...MULLA JÄI MUSIIKIT KOTIIN! Mulla on yleensä aina lenkillä lempparimusiikkia mukana, hyvät biisit vaan rytimittää sitä kävelyä kivasti ja antaa virtaa. Tosin, jos menen metsään lenkille rauhoittumismielessä, niin silloin musiikit saakin jäädä himaan. Silloin kuunnellaan lintujen laulua ja tuulen huminaa.

No siis enivei, olin siellä lenkillä ja mun ohi juoksi kolme kaverusta iloisesti rupatellen. Askel näytti kevyeltä ja puhe luisti. Mä mietin, että mä haluun kans.

http://weheartit.com/entry/29078946

Mä oon ihan onneton juoksija. Mun ennätyslenkki (yhtämittaista juoksua ilman taukoja) on ehkä jotain 7km ja sekin parin vuoden takaa, kun olin paremmassa kunnossa kuin nyt. En ole pitkään aikaan edes kokeillut juoksemista, koska tiedän vain masentuvani siitä, kuinka retuperällä mun juoksukunto on. Mä en osaa hengittää juostessa oikein, varsinkaan jos alan oikein miettimään sitä. Samoin mun oikea nilkka kipeytyy helposti, varsinkin jos oikein mietin sen asentoa juostessa. Se tekniikka on mulle vaan jotenkin niin vaikeeta ja huono kunto siihen vielä päälle niin eihän se juoksu onnistu, ei.

Eli nyt kaipaisin kanssabloggaajilta ja lukjoilta vinkkiä: miten alkaa treenaamaan juoksemista? Aloitanko "intervalleilla", esim. 5min kävelyä, 5min juoksua jne. vai juoksenko niin pitkään kuin jaksan heti kerralla (ja todennäköisesti tuskastun)? Vai miten kannattaisi aloittaa?

Kaikki neuvot tervetulleita! AUTTAKAA!

Liikunta parantaa mielen

Näin se tuli taas todettua - liikunta parantaa pahaa mieltä. Kärsin koko päivän pahasta mielestä ja alakuloisuudesta, johtuen monistakin syistä. Olisi pitänyt opiskella tänään paljon, mutta aika vähäiseksi jäi, oli niin huono päivä. Olin jo päättänyt, että salitreenikin saa huonon mielen ja huonon pyöräilykelin takia jäädä välistä. Sitten mies onneksi muistutti mua siitä, että yleensä aina tuun salilta paremmalla mielellä kotiin. Niimpä. Lähdin sit kuitenkin treenaamaan ja onneksi lähdin - olo on jo vähän parempi.

Oon huomannut kuinka liikunnalla on oikeasti mieltä parantava vaikutus. Vaikka salin peilit taas kertoivat karua totuuttaan kun ähersin siellä painojen kanssa, olin tyytyväinen, että olin kuitenkin lähtenyt sinne! Tein jalkatreenin ja selkä- ja vatsalihaksia. Se on mahtava tunne, kun viimeisillä voimilla jaksaa vetää viimeiset toistot sarjasta. Nautinnollista tuskaa :D Oon onnellinen, että nautin liikunnasta näin paljon.

Tää viikko meni liikuntojen suhteen ihan kivasti. Tässäpä vielä HeiaHeia-kooste:

Maanantain ja torstain liikunnat jäi aika vähäisiksi, mutta pitäähän se kropan välillä saada levätäkin. Toivotaan ensi viikosta hyvää. Ja että saisin sitä hyvää mieltä taas liikunnasta.