Paikallaan polkemista

Meillä oli sukulaisia vierailulla muutaman päivän, joten omat rytmit ja syömiset meni aika sekaisin (seliseliseli...). Nyt kuitenkin taas liikunnan ja terveellsten ruokien pariin, kiitos! Tosin kovin lupaavasti ei alkanut tämä päivä, sillä heräsin kuudelta hirveään migreeniin. Jouduin sitten nukkumaan kahdeksaan asti ja edelleenkin päätä särkee ja on sellainen krapulainen olo, joka aina tulee migreenin aikana tai jälkeen. Tässä yritän nyt rauhallisesti aloittaa aamua, mutta mahdollisimman nopeasti pitäisi päästä lähtemään koululle gradua vääntämään.

Eletään miehen kanssa tulevisuuden kannalta aika jännittävää aikaa, sillä meille on ehkä avautumassa mahdollisuus muuttaa elämäämme aika radikaalisti. En kerro tästä vielä enempää, sillä kaikki on HYVIN epävarmaa vielä tässä vaiheessa. Mutta pitkästä aikaa katson jotenkin toiveikkaana tulevaisuuteen. Ehkä siellä on jotain jännittävää meitä odottamassa. Toivottavasti tää fiilis auttaa myös mua tän graduni kanssa ja tsemppaa nyt tekemään sen loppuun asti. Vielä on kyllä paljon hommaa, mutta ehkä se siitä valmistuu. Muutaman kuukauden päästä kaiken pitäisi jo olla ohi. Ehkä tää elämä ei ikuisesti poljekaan paikallaan.

http://weheartit.com/entry/30921342

Nyt kuitenkin opintojen pariin. Suunniteltu kunnon salitreeni jäänee tänään välistä, sillä migreenipäivänä en enää uskalla harrastaa rankkaa liikuntaa. Olen erehdyksistäni oppinut! Iltalenkille sen sijaan voisi sitten suunnata, toivottavasti ilma pysyy kivana siihen saakka.

Potkua treenailuun

Vaikka en olekaan mikään himotreenaaja ja monet saattavat pitää tätä turhana, päätin miehen kanssa tilata proteiinijauhetta, jotta palautuminen kävisi hyvin ja elimistö saisi niitä kaivattuja proteiineja helposti. Mulla on nytkin protskujauhoa kaapissa, mutta jotenkin unohdan aina sen käytön. Nyt kuitenkin päätin yrittää tsempata ja muistaa etenkin salitreenin jälkeen nauttia makoisan protskupirtelön. Se voisi myös hillitä sitä älytöntä ruokahalua, joka monesti tulee kunnon treenin jälkeen.

Kun aloin katselemaan netistä protskujauhoja, olo oli kuin lapsella karkkikaupassa. Valikoimaa on tuhottoman paljon ja enhän mä mitään näistä ymmärrä. Päädyin sitten lukemalla nettiarvosteluja ja muiden bloggaajien kokemuksia, seuraavaan tuotteeseen...

Kuva: http://www.nutritionexpress.com/bsn+syntha-6+banana+5.04+pounds

Mauksi tilasin caramel latte. Ilmoittelen täällä sitten onko hyvää. Hirveästi porukka ainakin tämän merkin jauhetta on kehunut, toivotaan siis parasta :)

Onkos teillä kokemuksia protskujauheista? Oletteko kokeneet hyödyllisiksi? Mikä on lempparituotteenne protskujauheiden tai -patukoiden osalta?

Tästä tulee hyvä päivä... vaikka onkin perjantai 13.!

Mä päätin heti herätessäni aamulla kuudelta, että kyllä, tästä tulee hyvä päivä! Olin kylläkin autuaan tietämätön siinä vaiheessa, että tänään on siis perjantai 13. päivä :D Vielä ainakaan ei mitään ikävää ole sattunut... *koputtaa puuta*

Aamu alkoi ihanalla ja vähän erilaisella aamupalalla.

Vesimelonia ja keitettyä kananmunaa

Tuoreita mansikoita ja luonnonjugurttia

Uusi Fil-lehti

Onnistuneen aamun eväät

Vaihtelu virkistää ja niin edelleen. Tuoreet mansikat on jotain taivaallista! Ja mikä oliskaan ollut parempi aamupalaviihdyttäjä, kuin uusi Fit-lehti. Aamupalan jälkeen suuntasin spinning-tunnille, se se vasta onkin hyvä tapa saada aamu käyntiin. Spinningin jälkeen sitten lounaseväiden ostoon ja koululle ahkeroimaan...(tai bloggaamaan :D) Tai no "eksyin-ihan-vahingossa" H&M:ään kiertelemään ja mukaan tarttui pari alepaitaa, hups!

Tuli jotenkin ihan mahtava fiilis spinning-tunnilla. Hiki virtasi ja mieli oli hyvä. Kyllä se liikunta vaan on kivaa! Toki joskus sekin maistuu niin puulta ja väkisin pusertamiselta, mutta tänään ainakin nautin täysin siemauksin. Joskus jos tuntuu, ettei meinaa jaksaa lähteä liikkumaan, yritän ajatella niitä biggest loser- ohjelman kilpailijoita. Jos he siihen pystyvät, pystyn ja jaksan minäkin! Oon muuten ihan koukussa siihen biggest loseriin, se on hyvä sarja :)

Mutta nyt on aika jatkaa opiskelua! Toivottavasti teillä muillakin on yhtä hyvin alkanut päivä kuin mulla! :) Mitäs teillä on viikonloppusuunnitelmissa? Mulla ei mitään ihmeellistä tän gradun lisäksi. Liikuntaa, gradua ja leffailua, jospa se olis siinä :)

Back on track

Miniloma loppui siis sunnuntaihin ja eilen oli aika palata gradun äärelle. Eihän se kauhean hyvin mennyt, ehkä puoli sivua sain kirjoitettua tekstiä. Sen sijaan paloin parvekkeella maatessani :D Terveelliset elämäntavat eivät sen sijaan eilen vielä astuneet kuvaan....olin hirmu väsynyt koko päivän ja en vain saanut itseäni niskasta kiinni, että olisin lähtenyt salille ja lenkille. Samoin kävi ruuan kanssa. Söin lounaaseen asti fiksusti, mutta iltapäivällä nälän yllätettyä en syönyt mitään järkevää vaan puputin kaikkea turhaa :(

Tänään sit paremmalla menestyksellä. Aamu ainakin alkoi ihan mukavasti, vaikka en lenkille jaksanutkaan lähteä.

Aamuinen mustikka-mustaviinimarja-karhunvatukka-banaani -smoothie :D Tehty siis rainbow-merkkisistä pakaste-smoothiemarjoista ja lisätty 100g jogurttirahkaa, 100g rasvatonta maitoa ja ruokalusikallinen ruisleseitä. Tuli aika iso ja tuhti annos, mutta hyvää oli :) On kiva välillä vaihtaa aamupalaa. Mulla on nimittäin vähän aikaa ollut ongelmana, ettei aamupala meinaa maistua.

Aamupala on siis syöty ja nyt pitäisi ryhtyä taas opiskelujen pariin. Yhh. Odotan innolla iltapäivää että pääsisin salille. Oikeastaan, voisinhan mennä salille myös nyt aamusta...hmm, tätä täytyykin miettiä. Saisi ainakin paremman alun päivälle mutta se tarkoittaisi sen sijaan työskentelyä pidempään iltapäivään.  Samalla voisi käydä urheiluliikkeessä, koska mun pitäisi löytää 8kg kahvakuula mahdollisimman halvalla. Onko ideoita/ehdotuksia mistä voisi saada halvalla? Niiden hinnat on nimittäin yllättävän korkeat ja hinta nousee 8-10 eurolla siirryttäessä 6kg kuulasta 8kg kuulaan. Mut haluun sen 8kg, koska sillä oon nyt salillakin alkanut tekemään liikkeitä.

Mut joo, mä taidan alkaa pakkaan salilaukkua valmiiksi :)

Siivoaminen käy terapiasta

Tänään on sitten vähän löysäilty. Aamulla ensinnäkin on taas lyöty herätyskello kiinni ja jatkettu unia onnellisina. Herättiin sit yli tuntia myöhemmin kuin pitäis. Jeah. Sitten aamutoimet ja salille :) Aamu on tosi ihana aloittaa salitreenillä! Ensinnäkin salilla on tosi vähän porukkaa siihen aikaan ja toiseksi, saa jotenkin päivän mukavasti käyntiin.

Salilta sit kotiin ja aloin siivoilemaan. Meille tulee ehkä vieraita tänään tai huomenna niin pitää pistää kämppää vähän kuntoon. En tiedä mistä se alkoi, mutta päädyin siivoamaan kaappeja :D Mä inhoan yleensä sitä hommaa, mut kumma kyllä, gradun rinnalla sekin tuntui kuin loman vietolta! Siirtelin tavaroita eri kaappeihin ja sain paljon järkevämmän säilytysjärjestelmän meille nyt. Enää ei kaapit tursuile lakanoita ja pyyhkeitä.

http://weheartit.com/entry/30821313

Hieman olen ehtinyt jo opiskellakin tälle päivää, mutta opiskeluaika jää väkisinkin tänään aika lyhyeen, sillä illalla olis tarkoitus nähdä paria sukulaista. Tarkoitus olisi myös käydä jonkin ison marketin kautta, sillä haluan ostaa kahvakuulan. Sillä on NIIN helppo treenailla kotona ja ei vie paljon tilaa. Meillä kun kämppä on niin pieni etten saa edes jumppapalloa tänne millään mahdutettua. Ovat vain yllättävän kalliita nuo kahvakuulat, saa nähdä raaskinto ostaa sitten kuitenkaan.

Tällaista päiväraporttia täällä. On onneksi mieli saanut vähän levätä, sillä eilen päädyin samankaltaiseen hysteriakohtaukseen kuin toissapäivänä. Nyt saa riittää, ei enää sellaista kiitos. Vaikka empä mä koe voivani moisia kohtauksia estääkään, jos paniikki iskee niin se iskee.

Kuilun reunalla

Koin sitten eilen melko pahan henkisen romahtamisen. Ja nyt ei puhuta parista hiljaisesta kyyneleestä vaan kunnon tunteenpurkauksista ja epätoivosta. Ei siis ollut hyvä päivä eilen.

Kaikki alkoi heti aamulla mennessäni kirjastoon taas opinnäytteeni pariin. Olin jotenkin ihan hukassa koko työn kanssa ja en tiennyt yhtään mistä jatkaa työskentelyä. Sain kolmen tunnin aikana kirjoitettua ehkä yhden virkkeen verran. Söin vähän lounasta ja katsoin ruutu.fi -palvelusta jakson hulluna häämekkoihin -ohjelmaa. Lounaan jälkeen kun oli aika jatkaa hommia, jokin vain napsahti. Tuli niin toivoton ja ahdistunut olo, joka purkautui älyttömänä itkuna, vapinana ja huonona olona. Luojan kiitos mä olin itsekseni kirjastossa eikä kukaan ollut todistamassa romahdustani. Soitin sitten miehelleni joka huolestui tosissaan mun olostani ja haki mut pois kirjastosta.

http://weheartit.com/entry/31347704

Ai että mistä kiikastaa? Mä luulen, että tässä on kysymys muustakin, kuin pelkästään väsymyksestä opinnäytteen kanssa. Toki asiaan vaikuttaa se, että oon pitänyt kuukauden aikana yhden ainoan vapaapäivän gradusta. Ja oon tehnyt välillä tosi pitkiä päiviä sen kanssa, joten kyllä, olen HELV**** väsynyt myös. Mutta juuri ne lapsuuden muistot alkoivat nousta pintaan. Lapsena yritin kovasti miellyttää muita olemalla kympin oppilas. En tiedä mistä se johtuu. Olin pyöreä lapsi ja koin jatkuvasti olevani muita isompi ja kömpelömpi, joten koin kai tarvetta kompensoida sitä olemalla fiksu. Sain myös vanhemmilta paljon huomiota hyvistä numeroista, joten oli kai luonnollista pyrkiä niihin. Muistan sen pettymyksen, joka tuli, jos koenumero oli alle 9+. Tunsin suunnatonta häpeää. Kerran unohdin lukea englannin sanakokeeseen, ja sain 6+. Muistan kuinka itkin koko illan kotona ja revin sanakoelapun roskakoriin.

Mun on siis tosi vaikea suhtautua siihen, että koen gradun teon äärimmäisen vaikeaksi. Tuntuu, etten vain yksinkertaisesti osaa tarpeeksi hyvin ja työni ei ole tarpeeksi hyvä. Pelkään, mitä ohjaajani sanovat työstäni puhumattakaan heistä, keihin työni varsinaisesti liittyy. Tuntuu, etten vain riitä. Ja nämä tunteet eivät enää rajoitu pelkästään tähän opinnäytteeseen. Mua suorastaan pelottaa tulevaisuus. Mua pelottaa, että en saa töitä, koska tää mun ala ei ole mikään työllistetyin tällä hetkellä. Mua pelottaa, etten saavuta sellaisia asioita elämässä, joita multa odotetaan ja joita itse odotan. Itselleni ne eivät ole materiaalisia asioita niinkään, vaan sitä, että saa tehdä asioita joista nauttii. Ja siinä olenkin tehnyt virheen elämäni aikana. En ole todella miettinyt, mitä haluan tehdä. Opiskeluaikana huomasin, ettei opiskelemani ala ole se unelma-ala, mutta olin pelkuri enkä uskaltanut kääntää venettä enää siinä vaiheessa. Vai olenko sittenkin kiinnostunut alasta, mutta epäonnistumisen pelko saa mut ajattelemaan toisin? Nyt en tiedä yhtään, millaisia töitä alkaisin edes tavoitella ja mistä. Mun sisäinen kompassi on ihan sekaisin.

Tiedän, että maailmassa on isompiakin ongelmia, kuin tyttö, jolla on vähän vaikeeta opinnäytteensä kanssa. Mutta tämä ei todellakaan rajoitu pelkästään siihen. Ahdistuneisuus, jota koen päivittäin, on jotain niin raastavaa ja uuvuttavaa, että sitä on vaikea selittää. Hävettää myöntää tällaisia tunteita "julkisesti" enkä olekaan ihan varma, julkaisenko tätä tekstiä ollenkaan. Mun on kuitenkin tosi vaikea puhua tästä asiasta juuri kenellekään, joten ehkä tämän aukikirjoittaminen helpottaisi vähän. Saa nähdä.

Nyt on kuitenkin pakko kohdata taas todellisuus ja jatkaa hommia.Toivottavasti se onnistuu tänään ilman täyttä sekoamista.