Mutta aloitetaampa liikunnasta. Olen löytänyt rakkauden liikuntaan vasta viime vuosina, sanotaan noin viisi-seitsemän vuotta sitten. Pienenä olin kömpelö ja pyöreä, joten en varsinaisesti nauttinut liikunnasta muutamia lajeja lukuunottamatta. Meillä ei myöskään kotona kauheasti kannustettu liikunnan pariin, joten se on asia, jonka haluan ottaa huomioon mahdollisten omien lasten kohdalla. Haluaisin, että omilla lapsilla liikunta kuuluu tärkeänä ja luonnollisena osana elämään jo lapsena, sillä tällöin se todennäköisimmin on tärkeä osa elämää myös aikuisiällä. Tietenkään en halua painostaa lapsia liikkumaan vaan olisi tärkeää löytää se oma laji, jossa viihtyy ja jonka parissa on mukava liikkua.
Liityin nykyiseen kunokeskukseeni muistaakseni kolmisen vuotta sitten. Ja oi että olenkin tykännyt! Jumppia on melko paljon tarjolla ja salia voi käyttää aamuvarhaisesta iltamyöhään. Minulla salilla ja jumpilla käynti on yleensä mennyt vähän kausittaisissa innokkuusjaksoissa: alun innostuksessa kävin lähes päivittäin, minkä huomasin olevan suuri virhe. Kroppa ei palautunut enää. Aloin myös syyttää itseäni, jos en jonain päivänä ehtinytkään jumpalle, koin kovia morkkiksia siitä. Tämän myötä käyntikerrat vähän vähenivät joksikin aikaa. Tällä hetkellä käyn noin 4-5 kertaa viikossa, riippuen vähän opiskelujen tahdista ja etenkin näin sydäntalvella säästä. Lempijumppiani ovat ehdottomasti spinning ja combat! Myös kahvakuulailuun olen jonkin verran tutustunut, sekin on huippua! Ja salilla käynti on myös kivaa. Jumppien ja salin lisäksi aloitin viime vuonna hiihtämisen uudelleen. Se sujuu vielä vähän hoiperrellen, mutta mikäs olisi mukavempaa kuin hiihdellä kevätauringossa! Tyylistä viis :) Mutta pakkasellakaan en voi väittää ettenkö voisi liikkua, sillä mulla on xbox pelikonsoli, johon olen ostanut pari jumppapeliä. Ne on yllättävän tehokkaita, kannattaa kokeilla jos on mahdollisuus!Yleisesti ottaen nautin liikunnasta tosi paljon. Joskus toki joutuu potkimaan itseään persuksille, että jaksaa nousta sohvannurkasta ja lähteä kävelemään salia kohti. Oon kuitenkin huomannut, että kun on kävellyt ensimmäiset minuutit, ei harmita enää ollenkaan! Liikunnasta saatava hyvänolontunne on jotain uskomatonta. Käytän liikkuessani sykemittaria ja tykkään sen avulla seurata kunnon kohentumista ja tietysti poltettuja kaloreita. Sykemittarini on kuitenkin sanomassa yhteistyösopimuksensa irti ja kiikarissa olisi uuden mittarin osto. Kun vaan raaskisi... :)
Mutta tämä tältä erää. Toivottavasti teksti ei ollut liian sekavaa, piti kirjoittaa aika vauhdilla kun alkaa ahdistaa nuo pöydällä odottavat kouluhommat... Niiden pariin siis nyt, mukavaa tiistaita toivottelee Eveline!
