Vappuko?

Mä oon ehkä maailman tylsin ihminen - en jaksa lähtee juhlimaan vappua ollenkaan :D Tuli juhlittua viikonloppuna jonkin verran ja nyt tuntuu, ettei vois vähempää kiinnostaa hankkia krapulaa ittelleen huomiseksi. Eikä kyllä olis rahaakaan. Joten, päivän plan koostuu lähinnä opiskelusta, salitreenistä, kahvittelusta ja saunasta. Sad but true. Noh, tuleehan noita vappuja vielä - vaikkakin kyseessä on viimeinen kunnon opiskelijavappu. Mut aina ei jaksa ei.

Oon vihdoin kotiutunut reissuiltani. Oli kivaa mut kyllä koti on aina koti. Pääsee taas tuttuihin kuvioihin ja rytmeihin. Ja vidoin kunnolla tän kuntoilun ja terveellisemmän elämän pariin!!! Tosin tää päivä ei oo mikäään loistoesimerkki terveellisestä elämästä, sillä aion juoda illalla sokerilitkua jota myös simaksi kutsutaan ja ehkä nappaan jopa yhden munkin naamariin. Yritän kyllä välttää tota munkkia :D

Pitäis vaan saada taas kunnon motivaatio päälle jotta sais itteensä vähän edustuskuntosemmaksi. Pitäis vissiin asettaa itselle kunnon tavoitteet ja motivaatiopalkintoja matkan varrelle, ehkäpä se auttais? En tiedä, pitää laittaa harkintaan.

Mutta joka tapauksessa, huikeaa vappua kaikille jotka jaksaa lähteä juhlimaankin! Ja mukavaa vappua myös meille juhlimattomille! Mitä teidän vappusuunnitelmiin kuuluu?

http://weheartit.com/entry/27565240

Get that ass moving

On ollu hiljaiseloa blogin puolella, ja valitettavasti myös terveellisen elämän puolella. Pääsiäisenä tapahtui joku napsahdus päässä ja hyvin alkanut terveysprojekti suistui raiteiltaan! Kävin myös reissussa pääsiäisen jälkeen sellaisissa "olosuhteissa" joissa jouduin syömään itselleni tottumattomaan rytmiin ja sellaista ruokaa jota nenän eteen annettiin. Ei hyvä. Nyt on sitten jäänyt huonot ruokatavat päälle...Ahdistaa. Oma ulkonäkö ahdistaa ja hävettää. Ruotuun pikku hiljaa taas pääsemässä mutta ensi viikolla on taas reissua edessä, jolloin omiin ruokailuihin on vaikeampi vaikuttaa. Yritän varmasti parhaani ja otan lenkkeilykamat kyllä mukaan! Mutta mulle on tosi vaikeeta jos joutuu poikkeamaan totutusta ruokarytmistä, sillon repsahtaa paljon herkemmin.

http://weheartit.com

Katselin äsken netistä hääpukuja ja kyllä ne ovat ihania...Tuli vain surku kun ajatteli ihania pukuja omalle kropalle - ei niin kaunista katseltavaa. Mutta toi on älyttömän hyvä motivaattori olla puputtamatta sitä ruokaa suuhun. Muistaa, että ne häät on tulossa (vaikkakin vasta parin vuoden päästä) mutta eipäs se kroppa hetkessä kaunistu. Haluan tuntea itseni kauniiksi hääpäivänä.

Eilen kävin tekemässä salilla mahtavan jalkatreenin, nyt tuntuu jaloissa ja kankuissa aika mukavasti. Tää päivä onkin mennyt ihan hukkaan, poden pientä dagen efteriä kun eilen oli bileet kaverilla :) Naurettiin miehen kanssa tuossa äsken, että kyllä sen vain huomaa ettei enää ole 18v nuorukainen, sillä juhlimisesta toipuminen on nykyään niin vaikeeta! :D Mentiin jo yhden jälkeen nukkumaan mutta koko päivä on podettu heikkoa oloa ja kamalaa väsymystä. Ennen sitä saattoi roikkua kuuteen asti aamulla ja parikin päivää olisi jaksanut juhlia putkeen. Ei enää ei...

http://weheartit.com

Mutta tämmöistä siis tänne, ensi viikolla kevyemmän elämän pariin taas (tai no tänään jo suht kevyesti on menty...) ja toivottavasti tää mieli sen myötä kans vähän paranis.

Miksi rakastan?

Oon etenkin tänä talvena ja keväänä miettinyt usein sitä, miksi rakastan miestäni. Tämä mietiskely varmastikin johtuu osittain siitä, että mieheni kosi minua tänä keväänä, joten olemme lupautuneet toisillemme mieheksi ja vaimoksi. Muutenkin on välillä hyvä pysähtyä miettimään omaa parisuhdettaan ja sitä, kuinka paljon toista arvostaakaan.

Huolehtivaisuus. Mieheni pitää minusta hyvää huolta. Olen hyvin monta kertaa kokenut tilanteen, jossa mieheni selkeästi pistää oman etunsa taka-alalle, jotta minun olisi parempi olla. Toki näitä tilanteita on ollut myös toisin päin ja minä olen luopunut jostain miehen hyvinvoinnin vuoksi.

Tasavertaisuus. Me ollaan kumppaneina tasavertaisia. Esimerkiksi kotitöiden suhteen jaetaan aika fifty-fifty, tosin nyt kun opiskelen aika paljon kotoa käsin niin saatan tehdä hieman enemmän. Mies arvostaa mun mielipiteitä tosi paljon ja kummallakaan ei oo merkittävissä asioissa suurempaa päätäntävaltaa tässä taloudessa kuin toisella.

Oma aika. Me tykätään molemmat nähdä myös kavereita ja pidetään tärkeänä, että vietetään aikaa myös erillään. Mun mielestä pitää olla niitä omia juttuja myös, johon puoliso ei kuulu. Mulla oma-aika kuluu suurimmaksi osaksi liikunnan parissa, mutta tosiaan myös kavereita tapaamalla. Lisäksi musta on aivan ihanaa joskus olla yksin kotona vaikka ilta. Kynttilöitä, leffaa, kasvohoitoja jne. Onneksi mieheni on samoilla linjoilla tässä asiassa ja kaipaa myös sitä omaa aikaa joskus. Tosin eri merkeissä kuin kasvohoitoja ja kynttilöitä :D (tai mistä mä tiedän, enhän mä sillon kotona ole :D)

Kuva: http://weheartit.com/entry/26014707

Yhteiset unelmat. Meitä yhdistää tietyt yhteiset unelmat, joita kohti ollaan hiljalleen menossa. Haluamme molemmat mennä naimisiin ja saada lapsia. Toivottavasti lasten saanti myös onnistuu, en pidä sitä itsestäänselvyytenä. Ainakin oman sukuni lähipiirissä on lapsettomuutta, joten olen joutunut läheltä näkemään, kuinka yrityksistä ja hoidoista huolimatta lapsenteko ei onnistu. Toivottavasti kuitenkin lapsia saamme. Haluaisimme myös matkustella, nyt vielä ennen kuin lapsia on ja myöskin myöhemmin lasten kanssa. Olemme myös puhuneet, että joskus olisi kiva asua ulkomailla vaikka pari vuotta, mutta aika näyttää miten tuon haaveen kanssa käy. Lähimpänä haaveissa kuitenkin tällä hetkellä siintää valmistumisen jälkeen muutto pois opiskelupaikkakunnaltamme. Tuntuu, että nämä ympyrät on jo nähty ja sellainen kiva "fresh start" olisi kiva, sitten kun viimein on maisterin paperit kädessä. Uusi työ, uusi asunto, uusi paikkakunta.

Rakkaus. Rakastan miestäni ja se tunne on vahvistunut suhteen edetessä. Vaikka meilläkin on omat karikkomme ollut - pari vuotta sitten kävimme eron partaalla, kun näkemyksemme tuntuivat olevan niin solmussa. Ja karikkoja varmasti on paljon myös edessä. Mutta uskon että ne karikot selvitetään yhdessä, en kai muuten kosintaan myöntävästi olisi vastannutkaan.