Asiat tärkeysjärjestykseen

Kun perhepiirissä tapahtuu kamalia, asioihin saa uutta perspektiiviä ja tajuaa, miten typeristä asioista sitä onkaan valittanut ja stressannut.

Kun läheinen sairastuu vakavasti, tajuaa, ettei muuton järjestäminen, tilapäinen työttömyys tai gradun arvosana ole asioita, joita kannattaa loputtomiin stressata. Puhumattakaan vielä vähäpätöisemmistä asioita, kuten oman ulkonäön huolehtimisesta loputtomiin.

Paranethan pian.

Itkupotkuraivareita ja tuskanhikeä

Joo ei varmaan tartte enempää selventää, että muutto- ja työttömyysstressi ovat täällä aika pahasti nyt valloillaan. Itku on parahtanut tänään ilmoille jo useamman kerran. Tää kaikki alkaa oikeesti nyt porautua mun tajuntaan: oon kohta työtön, muuttamassa HYVIN kauas nykyisestä asuinpaikastani, jonne jätän taakseni osan perheestäni, suurimman osan ystävistäni ja kaiken tutun ja turvallisen.

http://weheartit.com/entry/31270509/via/vicious15

Viikonloppuna sain ystäviä kylään ikään kuin läksäreiden merkeissä ja tämäkin tietysti aiheutti haikeaa oloa. Vaikka olikin kiva ilta, tajusin, että näitä kivoja iltoja on sitten entistä harvemmin vain. Kohta en voi kyläillä parhaiden ystävieni luona hetken mielijohteesta enkä sopia mukavia illanviettoja yhdessä. Mistä tämän ikäinen ihminen löytää uusia ystäviä, jos töitäkään ei (vielä) ole ja esimerkiksi salikortin hankkiminen on sula mahdottomuus tässä rahatilanteessa?

Muutto on tosiaan jo ensi viikolla ja pitäisi hiljalleen alkaa pakkaamaan. Kävin viime viikolla läpi viiden vuoden koulupaperit ja iso kasa lensi roskiin. Sanokaapa te, joilla on kokemusta muuttamisesta: onko kätevämpää pakata erikokoisiin pahvilaatikoihin vai vuokrata muuttofirmoista "oikeita" muuttolaatikoita? Tärkeintä olisi, että saataisiin tavarat mahdollisimman pieneen tilaan, koska yhteen pakettiautolliseen pitäisi mahtua koko elämä...

Tänä aamuna päätin myös, että kirjaan nyt tänne viikon ruokailut ja liikkumiset, koska yksinkertaisesti muuten mä en saa itseeni kunnolla niskasta kiinni. Huomenna siis ilmoittelen, miten tänään meni, tähän mennessä ihan hyvin.

Mutta nyt on taas jatkettava kaikenlaista touhuamista. Toivottavasti mä tästä jossain vaiheessa taas piristyn.

Kiireinen elämä

Sori taas tää blogihiljaisuus! Oon yksinkertaisesti ollut niin kiireinen, ettei ole oikein ehtinyt kirjoittelemaan, vaikka teidän blogejanne olenkin välillä lueskellut :)

Palautin gradun muutama päivä sitten! Eli luulisi, että nyt ois aikaa ottaa rennosti ja nauttia vapaa-ajasta. Jeah right. Eihän tässä olekaan kuin muuttovalmistelut, työnhaku, erään artikkelin kirjoittamista, ylimääräisten huonekalujen myyntiä jne... :D Eli käytännössä mun elämä on entistä kiireisempää vaan, mutta onneksi stressi on hieman vähentynyt. Vaikka esimerkiksi tänä aamuna heräsin 4.30 stressaamaan työttömyyttäni. Voi alkaa tänään väsyttää jossain vaiheessa.

http://weheartit.com/entry/37143197/via/guadaluperojas

Yritän nyt pähkäillä, hakisinko nyt töitä sellaisella "kunhan jotain töitä saisi" -mentaliteetilla, vai haenko pääasiassa oman alan hommia. Olisihan se IHANA päästä suoraan oman alan hommiin, kun on kuitenkin viisi vuotta korkeakoulututkintoon kuluttanut. Tällä hetkellä näyttää työtilanne kuitenkin sellaiselta, että pitää varmaan hakea töitä myös oman alan ulkopuolelta. Lisäksi haluaisin töitä PIAN, ihan rahallisista syistä, mutta myös siksi, että en haluaisi olla missään tekemisissä työkkärin kanssa. Maanantaina kävin työkkärissä, ja sanotaanko, että mielelläni en asioisi toiste. Niin vaikeaa hoitaa asioita siellä, kaikki pitäisi netissä hoitaa, vaikka tarkoituksenani oli saada vastauksia pariin kysymykseen. Hohhoi. Niin ahdistava tunnelma siellä.

Ärsyttää myös tavallaan oma "asenne". Mua ei välttämättä niin haittais, jos en nyt heti pääsisi oman alan duuniin, mut mietin koko ajan, mitä muut siitä sanois, jos menisin tilapäisesti vaikka jonnekin myymälään töihin. Ja toisaalta mietin myös mahdollisen työnantajan kannalta tätä tilannetta. Kukapa mut haluais palkata, jos tietäis, et todellisuudessa etsin koko ajan oman alan duunia tilalle.

Tää "aikuistuminen" on oikeesti tosi stressaavaa :D

Niin ja terveelliset elämäntavat ovat olleet ihan ok kondiksessa, mutta liikkumaan en ole ehtinyt tarpeeksi. Tosin jalkalihakset on edelleen aivan hellänä maanantain jalkatreenistä :D

Mutta mitä teille kuuluu?