Muutoksia

Mun elämässä on taas muutosten aika käsillä. Suurimpana muutoksena on pari viikkoa sitten alkanut työttömyys. Jep, taas mä oon tässä tilanteessa. Eikä muuten ole kauhean kivaa.

Mutta, yritän nyt jotenkin suhtautua tähän siten, että joku hyvä duuni odottaa mua jossain ja mun pitää vain löytää se ja saada se :D Edellinen duunipaikkani ei ollut oikeastaan lähelläkään omaa alaa ja toivonkin, että seuraava työpaikka olisi edes etäisesti omaan koulutustausaani sopiva. Saa nähdä, mitä aika tuo tullessaan. Raha-asiat tietysti aiheuttaa paljon huolta ja harmaita hiuksia.

Mitäs mä olen sitten duunaillut kun on tätä aikaa nyt sitten ollut? Olin ensin sukuloimassa ja muutenkin vähän reissussa. Tapasin paljon ystäviä ja tein huomion, että kaikki muut tuntuu menevän elämässä hurjaa vauhtia eteenpäin, paitsi mä. On häitä, ristiäisiä, raskauksia ja talojen etsintää. Musta tuntuu, että jouduin juuri askeleen taaksepäin joutuessani työttömäksi. Toivotaan, että tämä kestäisi mahdollisimman vähän aikaa, sillä mä haluan kans alkaa pian toteuttaan noita asioita. Mä haluun häät, mä haluun oman asunnon, mä haluun edetä ja olla onnellinen.

Oon purkanut ahdistusta liikuntaan, mikä on tietty vaan hyvä juttu :) Tähän viikkoon on mahtunut jo useampi treeni, enimmäkseen aerobista harjoittelua. Tänään aion myös aloittaa suursiivouksen, odottelen vain että lounas hieman sulaa vatsassa ettei huono olo iske.

Mutta tällaista tänne siis. 

Uusia ruokakokeiluja

Eilinen päivä oli kyllä mukava! Oli hyvä sää, kävin spinningissä, kaupassa kiertelemässä ja myöhemmin  myös koiran kanssa lenkkeilemässä. Oli ihanaa kun aurinko paistoi eikä ollut oikeastaan kiire minnekään.

Ja kaikista mukavinta päivässä oli, että sain pidettyä ruokailut mukavasti terveellisellä pohjalla :) Kokeilin kirjastosta lainaamastani VHH-kirjasta aikasta hyvää reseptiä: rapupihvejä ja coleslaw-salaattia, namskis! Ainut vaan, että rapupihvit eivät meinanneet oikein pysyä kasassa paistettaessa. En tiedä voiko johtua siitä, että korvasin turskan seitillä, ja seitihän on sellaista aika "lohkeilevaa" koostumukseltaan. Mutta maku oli hyvä, sehän se pääasia on.

Treenisaldo

Uusia reseptejä etsimässä

Rapupihvejä, chilikastiketta ja coleslaw

Etenkin toi coleslaw oli mun makuun, raikasta ja niin hyvää!

Iltapalaksi tein eilen The Good Morning -blogin Kaisan reseptin mukaista Benkkujenkku -jäden korviketta. Ja se oli kyllä tosi hyvää, en ikinä olis uskonut, että raejuusto sopii pohjaksi jäätelölle. En ottanut tuotoksesta kuvaa, koska ulkonäkö ei ollut sangen herkullisen näköinen. Löysin tieni Kaisan blogiin vasta pari päivää sitten, ja olen myyty! Mahtavaa, kun joku jaksaa keksiä ja kokeilla mitä ihmeellisempiä reseptejä ja jakaa nämä mahtavuudet vielä meidän lukijoidenkin kanssa. Kaisan innoittamana kokeilin myös uutta aamupalaa tänä aamuna: pannareita. Ei toki mitään perus vehnäjauhopannareita, vaan sellaisia terveellisempiä versioita. Jälleen kerran annoksen ulkonäkö ei ihan vastannut sitä, mitä piti, mutta maku oli aivan mahtava.

Pannukakut persikoilla, luonnonjugulla ja raakakaakaojauheella. Alin pannari näyttää ihan palaneelta, mutta ei todellisuudessa ollut noin palanut eikä maistunut yhtään palaneelle.

 Että kyllä näillä kelpasi aloittaa sunnuntain vietto.

Nyt kuitenkin koiran kanssa lenkille ja sitten kohti salia.

Aurinkoista sunnuntaita kaikille!

Hei Hei Mitä Kuuluu?

Blogihiljaisuus on senkun jatkunut vain osaltani, pahoittelut siitä.

Olen miettinyt jopa blogini sulkemista, koska minulla ei ole ollut energiaa kirjoittaa mitään. Ja tuntuu, että elämässäni ei nyt ole hirmuisesti edes matskua, josta kirjoittaa. Sitten kuitenkin muistan aina, kuinka kiva olo tästä kirjoittamisesta tulee. Pitäisi vain ryhdistäytyä ja kirjoittaa useammin.

Mitä mulle siis kuuluu?

Vähän kehnosti menee. Terveyspuolella reistailee. Kärsin viikoittain migreenistä, välillä lievemmistä ja välillä voimakkaammista säryistä, joihin ei meinaa löytyä apua. Kävin vaihdattamassa lääkkeet vastikään, mutta nekin ovat osoittautuneet melko susiksi. Toissapäivänä kärsin jälleen särystä, ja olin niin epätoivoinen kipujeni kanssa, että vedin päivän mittaan eri särkylääkkeitä siinä toivossa, että edes jokin auttaisi. Siinä meni panadolia, migardia ja burana 800:sta, mutta mikään ei tuntunut tehoavan. Vasta illalla alkoi särky vähän hellittää. Voitte arvata ketutuksen määrän, kun kerrankin olisi ollut vapaapäivä keskellä viikkoa ja olisi ehtinyt hyvin liikkumaan, ja sitten tulee migreeni ja päivä menee sohvan pohjalla.

weheartit.com

Mulla on myös suuria motivaatio-ongelmia saada nämä terveellisemmät elämäntavat kunnolla mukaan jokapäiväiseen elämään. Oon niin daiju, että väsyneenä sitä töistä tullessa nappaa sen helpoimman ruokavaihtoehdon (lue paahtoleipää päällysteineen) ja mussuttaa sitä sitten pitkin iltaa. Missä mun itsekuri, missä mun järki? Oon alkanut sitäkin miettimään, että ruokavaliollakin voisi olla vaikutusta tähän migreenien yleistymiseen. Lainasinkin kirjastosta kirjan koskien vähähiilihydraattista ruokavaliota. En aio karppaajaksi, mutta vähintäänkin kaipaisin ideoita, miten voisin vähentään hiilareiden määrää ruoassani. Kaipaan konkreettisia reseptejä, joita toki myös netti on pullollaan. Mulle saa myös vinkkailla teidän omista suosikeista, olisi kiva kuulla niistäkin.

Yksi suuri syy tälle migreenille on satavarmasti stressi. Töistä on kamalaa stressiä...ja tulevaisuudesta yleensäkin. Kärsin edelleen unettomuudesta, ja lääkäri määräs mulle myös nukahtamislääkkeet, koska sanoi, että uniongelmat voi myös pahentaa tuota migreeniä. Mun ongelmana ei vaan yleensä ole toi nukahtaminen vaan enemmänkin yöheräily.

Nyt nautin ihanaa aamukahvia puhtaassa kodissa. Siivosin eilen kämpän kevätkuntoon. Nautin myös rauhallisuudesta, sillä vietän viikonloppua yksin, mies painui sukuloimaan viikonlopuksi. Välillä tällainen oma aika on ihan tarpeen. Saa tehdä just niinkun huvittaa. Aion mennä spinningiin, käydä kaupassa ja tehdä jotain ruokaa sen VHH kirjan mukaisesti.

Ja PS. Kevät on todella tullut. Ballerinatossut on otettu käyttöön ja kukat kukkii <3

Kiireitä kiireitä...

Empäs ole pitkiin aikoihin kirjoitellut mitään. Ei yksinkertaisesti ole ollut aikaa, jaksamista, ei oikein innostustakaan.

Superdieetti meni osaltani puihin. Jouduin lopettamaan leikin kesken jatkuvan pahoinvoinnin vuoksi. Lopettaminen masensi, ärsytti, tunsin oloni luuseriksi. Mutta turha tempaus se ei toki ollut, paino putosi pari kiloa ja sain ruokavaliooni taas mukaan enemmän protskua ja vähemmän höttöhiilareita. Nyt pyrinkin syömään enemmän kasviksia ja samoin proteiineja. Kyllä mä vielä onnistun, vaikkakin menetelmää ja tahtia pitikin vähän muuttaa.

Töissä on ollut sairaan kiireistä ja stressaavaa, mikä näkyy unettomuutena. Mä oon sellanen, että stressi vaikuttaa heti unen laatuun. Saan yleensä kyllä unen päästä kiiinni, mutta herään aamuyöstä pyörimään sängyssä ja stressi nostattaa kylmän hien iholle. Unettomuus on asia, joka vaikuttaa kyllä kokonaisvaltaisesti jaksamiseen.

Nyt vietän harvinaislaatuista vapaapäivää. Tarkoitus oli mennä salille, mutta heräsin aamuyöllä lievään migreeniin ja pahaan oloon. Lääke vei onneksi säryn mennessään, mutta jotenkin etoo edelleen. Joten salitreeni taitaa vaihtua rauhalliseen lenkkeilyyn.

Vähän sellaista matalavireistä menoa on tällä hetkellä. Kaipaan sellaista "elämä on ihanaa" -olotilaa. En muista, milloin viimeksi olisi ollut kunnolla sellainen olo. Ehkäpä se tässä kevätauringon lisääntyessä sieltä tulee. Kaikki on kuitenkin ihan jees.

Superdieetti ja sosiaalinen elämä

Tällä viikolla koin oikeastaan ensimmäistä kertaa sen, kuinka vaikeaa voi olla yhdistää superdieettiä sosiaaliseen elämään.

Kuten osa lukijoista saattaa muistaakin, olen vasta muuttanut uudelle paikkakunnalle, jolta en entuudestaan tuntenut ainuttakaan ihmistä. Nyt olen hieman tutustunut muutamaan ihmiseen, jotka ovat lähinnä miehen duunikavereita. Niin sanottuja "omia kavereita" mulla ei ole edelleekään ainuttakaan.

Olikin vaikea hetki, kun mies pyysi mua mukaansa hänen duunikavereidensa illanviettoon, jossa tiedossa oli pizzantekoa yhdessä, muutamien oluiden nauttimista ja leffaa leffaherkkuineen.

Mitä itse olisit tilanteessa tehnyt? En olisi kehdannut mennä oman salaattikipon kanssa mulle kuitenkin kohtalaisen uusien ja tuntemattomien ihmisten seuraan puputtamaan vihreitä vihanneksia kun muut tekee yhdessä pizzaa. Saatika sitten kieltäytynyt kaikesta muusta, mitä oli tarjolla.

Joten tein päätöksen jäädä kotiin.

Että voikin oma kroppa ärsyttää tällä hetkellä.

Kuulumisia pitkästä aikaa

Sori, en ole jaksanut/ehtinyt panostaa blogiin aikoihin. Olen kyllä teidän blogejanne käynyt lukemassa, mutta omien kuulumisten kirjoittaminen on tuntunut hankalalta ja liian vaikealta.

Syynä tähän on varmasti osittain se, että uusi duuni ja samanaikaisesti aloitettu superdieetti on vienyt mut suorastaan näännyksiin. Stressi uudesta työstä ja siellä pärjäämisestä jäytää mieltä päivin öin ja huono omatunto vähäisistä liikunnasta painaa mieltä.

Josta siis päästään superdieettiasiaan. Olen noudattanut ruokavaliota melko tarkasti. Tiedän, että sitä pitäisi noudattaa grammalleen ja pilkulleen ja niin teinkin aluksi. On kuitenkin myönnettävä oma heikkoiluonteisuus ja myönnettävä, että pari lipsahdusta on tullut. Painoa on silti tippunut jonkin verran, mikä tietenkin on pääasia. Liikuntojen suhteen yritän skarpata ja jaksaa pitkien työpäivien jälkeen raahautua vielä salille. Lisäongelmana mulla on ollut jatkuva paha olo superdieetin aikana. Maha oikuttelee välillä oikein kunnolla, etenkin aamupalan jälkeen. Pitäisi varmaan hankkia jotain maitohappobakteereita tms. Ei nimittäin ole kivaa, kun aina matkalla töihin joutuu miettimään, missä on lähin huoltsikka jos olo yltyy oikein pahaksi. Ja ei, en ole raskaana, jos joku sitä miettii :D

Voi että toivon, että olisin ryhtynyt tähän diettiin ollessani vielä työttömänä. Kuinka paljon jaksoinkaan silloin käydä salilla ja kuinka paljon aikaa silloin olisi loihtia hyviä ruokia dietin mukaisesti. Nyt on paha kyllästyminen ja jaksamisen puute tän dietin suhteen, mutta aion puskea eteenpäin kuitenkin. Toivottavasti kuitenkaan menettämättä täysin hermojani.

Aika hyvä aamu

Nukuin yöni TODELLA huonosti, kiikuin vielä kahden aikaan olkkarin sohvalla kun uni ei vaan tullut. Joten nukuin aamulla vähän normaalia pidempään (jolloin suunniteltu aerobinen tyhjällä vatsalla jäi väliin, damn...) Lenkille siis iltapäivästä.

Herättyäni kävelin vaa'alle, -500g eilisestä, jes! Tämän jälkeen soikin puhelin.

Sain duunia, jes!