Tahdotko mut tosiaan

On tullut se hetki elämässä, kun huomaa ympärillä olevien ystävien ja tuttavien etenevän merkittäviä askelia elämässään. On ostettu kihlasormuksia, päätetty hääpäiviä, saatu lapsia tai tultu raskaaksi, päätetty ostaa se ensimmäinen ihka oma koti, on valmistuttu ja saatu koulutusta vastaava työpaikka ja niin edelleen. Facebookista saa lukea jatkuvasti siitä, kuinka ystävät ja tuttavat ottavat näitä merkittäviä ja yleensä onnellisia askelia elämässään ja hehkuttavat olevansa onnensa kukkuloillaan. Ja olen onnellinen heidän puolestaan, vilpittömästi olen.

Mutta. Voi kumpa omakin elämä nitkahtaisi jo johonkin järkevään suuntaan. Musta tuntuu, että olen ainakin pari vuotta ollut jo jossain "pause-tilassa", odottaen jotain muutosta, odottaen jotain parempaa. Elämä ei oikein maistu siltä, miltä sen ehkä pitäisi maistua. En muista milloin viimeksi olisin aamulla herännyt hymyillen odottaen tulevan päivän tapahtumia. Kaikki on kuin puuroa, tasapaksua, mautonta, harmaata. Ajattelen kaiken olevan paremmin "sitten kun" ... niin, sitten kun olen valmistunut, sitten kun pääsen työelämään, sitten kun kihlaudutaan, sitten kun pääsee vaihtamaan paikkakuntaa... Ja loppujen lopuksi ei voi tietää, tuoko nuokaan asiat sitä onnellisuutta. Pitäisi osata nauttia myös tässä ja nyt, olla tässä hetkessä myös onnellinen ja nauttia siitä mitä tällä hetkellä on. Vapautta (ei vielä omaa asuntoa eikä työtä), nuoruuden jaksamista...


Olisi ihana saada sellainen "fresh start". Aloittaa puhtaalta pöydältä jossakin toisella paikkakunnalla, uusien opiskelujen/työn merkeissä, uudessa asunnossa. Tosin täysin uutta alkua en haluaisi, sillä avomieheni on asia, jonka haluaisin tähän uuteen alkuun kuitenkin sisällyttää. Uudet asiat elämässä voisi kuitenkin tuoda jotain uutta myös meidän suhteeseemme, sillä se on  kärsinyt minun onnettomuudestani. Olen väärällä alalla, väärässä paikassa, väärässä kropassa. Siltä ainakin tuntuu. Totta kai uuteen alkuun kuuluisi osana myös vanhat ystävät, perhe ja niin edelleen. On minulla paljon asioita, joista olla kiitollinen myös tässä hetkessä.

Tällaisia mietteitä ehtii tulla, kun istuu kauan paikallaan ja katselee ikkunasta ulos.

My own motivator

En ole välineurheilija siinä mielessä, että pitäisi olla uusimmat laitteet ja parhaimmat releet urheilemaan lähtiessä. Esimerkiksi samoilla jumppakengillä menen hyvin monta vuotta - edellisen kerran päädyin ostamaan uudet jumppakengät kun vanhat yksinkertaisesti halkesivat pohjasta. Mutta on minullakin yksi asia, jonka vaadin urheilusuoritukseen mukaan.

My love, my motivator <3 Polar ft40. Ei mikään hifistelylaite, vaan aika perusmittari, mutta just passeli mulle. Mittaa siis sykkeen, kalorinkukutuksen ja ilmoittaa, onko harjoitus tehokkuudeltaan enemmän fitness-tasolla vai rasvanpoltto-tasolla. Jos omana tavoitteena on esimerkiksi rasvan poltto, voi sen asentaa harjoituksen tavoitteeksi, jolloin mittari antaa äänimerkkejä harjoituksen aikana, mikäli teho muuttuu rasvanpoltosta fitness-tasolle. Lisäksi mittarissa on myös kuntotesti-toiminto, jota en vielä ole testannut. Olis takoituksena tällä viikolla testata, tulen tänne sitten ilmoittamaan miten kävi :D

Painonhallinnan kannalta mittari on aika olennainen, sillä lasken kaloreita. On siis helppo seurata, kuinka paljon kaloreita kuluttaa liikunnan aikana. Yhtä mielenkiinnolla seuraan kuntoni kehittymistä ja sykkeen kulkua. Tykkään myös Polarissa siitä, että mittari tallentaa muisiin tehdyt harjoitukset, jolloin, voi myöhemminkin katsella esim. koko viikon liikuntasaldoa.

Onko teillä tapana käyttää sykemittaria liikunnan aikana?

Ihan kiva maanantai

En ole maanantain fani, mun mielestä sen vois yleensä skipata suorilta ohi. Eilinen oli kuitenkin ihan jees vaikka olikin stressaavia opiskelujuttuja (jotka jatkuvat myös tänään...ja huomenna... niin, no oikeestaan niin kauan että gradu on valmis :D) Kävin eilen salilla ja tein ihan hyvän treenin, tosin kaks lihasliikettä jäi tekemättä kun iski älytön heikotus päälle kun ruokailuväli venähti liian pitkäksi. Kävin myös muutamilla kaupoilla ja sain vihdoin tuhlattua joululahjaksi saamani lahjakortin. Ostin sillä alusvaatteita alan liikkeestä. Ja voi kyllä voin suositella alan ammattilaisten apua rintaliivien ostossa, huomasin nimittäin, että olen vuosikaudet käyttänyt väärän kokoisia liivejä.

Eilen ruokailut meni aika kivasti lukuunottamatta brunbergin suukkoa, jonka söin illalla :/ (Ja myös tänään ystävänpäivän kunniaksi). Aamupalani onkin seuraavassa kuvassa ja oli HERRRKULLISTA (vaikka ei välttämättä siltä näytä). Siinä on rasvatonta maitorahkaa, turkkilaista jugurttia (3,5% rasvaa), vadelmia, pellavansiemenrouhetta sekä ripaus raakakaakaota päällä, nam! Lounaaksi söin pinaattikeittoa ruisleivällä ja kananmunalla, välipalaksi proteiinipatukka ennen salitreeniä ja salitreenin jälkeen illalliseksi jälleen  pieni annos pinaattikeittoa kahdella hapankorpulla. Illalla vielä kaksi hapankorppua iltapalaksi margariinilla. Niin ja se brunbergin suukko oli illallisen jälkeisenä jälkiruokana :) Vähän liikaa tuli tuota hapankorppua popsittua eilen, se on vaan niin hyvää... :D

Nyt opiskelemaan!

Pahaa mieltä ja oloa

Viikonloppu on mennyt ihan hujauksessa eikä niin mukavissa merkeissä. Päädyttiin miehen kanssa vähän riitelemään tuossa loppuviikosta, tosin onneksi se riita on jo saatu sovittua. Vieläkin se vähän kuitenkin kaivertaa takaraivossa, sillä aika vakavista asioista riideltiin. Menemättä liikaa yksityiskohtiin kyse oli tulevaisuuden näkymistä, joista meillä tuntui olevan hieman erilainen  käsitys. Tai luulin että meillä oli, mutta puhuttuamme pitkään pääsimme kuitenkin yhteiselle sävelelle. Sellaista se parisuhde joskus on, ei aina ruusuilla tanssia ja välillä pitää keskustella siitä, nähdäänkö yhteistä tulevaisuutta koskevat asiat yhä samalla tavalla.

Toinen asia, joka kirjaimellisesti on kaivertanut tuolla takaraivossa on migreeni. Auts ja auts. Join perjantaina illalla hieman punaviiniä, en tosin tiedä onko sillä mitään tekemistä tämän kanssa, mutta lauantaina aamupäivällä alkoi migreeni taas tuntua. Päätin kuitenkin lähteä salille suunnitelmieni mukaisesti, jolloin särky vain paheni. Eikä tietenkään ollut migreenilääkkeitä vielä ostettuna ja reseptit jäivät kotiin. Eilinen iltapäivä meni siis täysin sohvan pohjalla niin kuin tämäkin päivä suurimmaksi osaksi. Kävin aamupäivällä apteekissa ja söin pari tuntia sitten 550mg Miranaxia. Vaikutus tuntuu korkeintaan vähän. Olo on muutenkin tosi väsynyt ja voimaton. Nenäsumutetta en raaski ottaa ainakaan vielä...uskomatonta että yksi lääkeannos voi maksaa 7,5e...

Ärsyttää, olin perjantaina niin hyvissä fiiliksissä, ajattelin et tänä viikonloppuna relaan kunnolla ja nautin ja aloitan VIRKEÄNÄ ja levänneenä uuden viikon. Mulla oli myös hyvä tsemppi päällä liikkumisen ja ruokailujen suhteen. Nyt kaikki tuntuu et ihan sama ja blaah. Noh, ei huolta, huomenna aion aloittaa tänne sen ruokapäiviksen ja kirjaan tänne liikunnat samalla ylös niin eiköhän tässä jonkinlaisessa ruodussa tulla pysymään edelleen. Huomenna voisin  myös esitellä itselleni hyvin tärkeän motivaattorin liikkumisessa, eli sykemittarini <3 ostin nimittäin lauantaina uuden sykemittarin ja se on rakkautta!

Mutta huomiseen siis, toivottavasti migreeni olis sillon jo poissa! 

Lääkärikäyntiä

Päivän lääkärikäynti suoritettu. Kävin siis valittamassa siellä päänsärkyjäni, joita minulla tosiaan on toistuvasti ja kestävät muutaman päivän aina kerrallaan. Lääkäri totesi sitten, että migreenistä olisi kyse. Näin olin itsekin jo vähän ajatellut. Lääkäri määräsi sitten lääkkeiksi Miranaxia tabletteina ja Imigrania nenäsumutteena, joita otetaan siis tarvittaessa eli kyse ei ole jatkuvasta lääkityksestä. Toivottavasti noista olisi sitten apua seuraavan kohtauksen iskiessä.

Valitin lääkärille myös jatkuvaa palelemistani ja vilunväristyksiä sekä sitä, kuinka aineenvaihduntani tuntuu olevan tavattoman huono. Eipä hän niitä kyllä juuri mitenkään kommentoinut. Hmph...

Mutta mutta...pahoittelen, etten vieläkään ole saanut aikaiseksi ruokapäiväkirjan täyttöä. On ollut niin sairaan kiire etten ole oikein ehtinyt sitä toteuttaa. Lisäksi haluaisin värittää ruokapäiväkirjaani kuvilla, enkä ole ehtinyt ruokiani kuvailla ollenkaan tällä viikolla. Huomenna lähden pitä paitsi reissuun enkä tod.näk. pääse nettiin pariin päivään niin senkin vuoksi päätin aloittaa ruokapäiväkirjan pidon täällä vasta maanantaina. Niin teen.

Nyt pitäisi taas tarttua opiskeluhommiin...Pitäisi yhteen artikkeliin syventyä ja tehdä siitä muistiinpanoja. Illalla sitten jumpalle, kävellen, hrrr...pakkanen paukkuu!

Ahdistuksen purkua

En ole saanut aikaiseksi aloittaa ruokapäiväkirjan pitoa tänne, suunnittelen aloittavani sen huomenna. Uuteen viikkoon uusilla voimilla tai jotain...

Mieli on jotenkin maassa...tuntuu, etten saa minkäänlaista otetta taaskaan näihin opiskeluihin. Kaikki vaan ahdistaa niin sairaasti. Koulupaperit on tuntikaupalla odottaneet tossa pöydällä, en vaan pysty tarttumaan niihin. Äsken luin sentään kaksi sivua, mut heti sen jälkeen ahdistus kasvoi niin isoksi, että oli pakko lopettaa ja tulla tänne kirjoittamaan. Mikä ihme siinä on niin ahdistavaa???

Osaksi ainakin se, että tiedän olevani väärällä alalla. Olen tiennyt sen tosiaan jo pari vuotta ainakin, mutta minulla ei ole ollut tarpeeksi rohkeutta vaihtaa alaa. OLISI PITÄNYT OLLA!!!! Voi kun voisi nyt huutaa koko maailman nuorille, USKOKAA UNELMIINNE JA MIETTIKÄÄ MITÄ HALUATTE! Mulla ei koskaan varsinaisesti ole ollut sitä unelma-ammattia mielessä. Se ei ole ollut koskaan minulle itsestäänselvyys niin kuin joillekin on ollut. Enkä oikeastaan vieläkään ole varma mitä haluaisin tehdä "isona" (vaikka iso, liiankin iso alan jo olla...).

Uskon vain sen, että jos oikeasti olisin oikealla alalla, en kokisi näin ylitsepääsemätöntä ahdistusta esim. gradun teosta. Totta kai gradun teko (tai minkä tahansa lopputyön teko) on stressaavaa ja varmasti myös ainakin aika-ajoin ahdistavaa kaikille, mutta paniikkikohtausta ei pitäisi olla tulossa pelkästä tietokoneen avaamisesta.

Jahas, tällainen avautuminen tällä kertaa. Huomenna sit palataan toivottavasti ainakin ruokapostauksen merkeissä. 

Hyvä ruoka, parempi mieli

Otsikko kuvaa jonkin verran omaa suhdettani ruokaan. Valitettavasti se on niin, että hyvä ruoka tuo tullessaain usein sen paremman mielen - hetkeksi. Sitä helposti siis ajautuu lohduttamaan itseään herkuilla vaikean hetken tullen. Se on tapa, josta ehdottomasti haluaisin eroon. Toki herkuttelupäiviä saisi silloin tällöin olla, mutta enemmänkin suunnitellusti, eikä siten, että ryntää herkkujen ääreen impulsiivisesti, kun tulee ylämäkiä vastaan. Sillä se morkkis, joka siitä seuraa... se on tosi paha.

Parhain olo minulla on, kun välttelen liikoja hiilihydraatteja. En siis karppaa, mutta olen kyllä vähentänyt muun muassa leivän, pastan, riisin ja perunan syöntiä. Korvaan usein perunan yms. esimerkiksi kukkakaali-parsakaali-porkkana -sekoituksella, salaatilla tai wok-vihanneksilla. En syö kovin paljoa punaista lihaa, vaan enemmän kanaa ja silloin tällöin kalaa. Tarkoituksena olisi nyt viikon ajan kirjata tänne blogin puolelle päivän ruokailut, niin siten saa parhaiten kuvaa syömisistä. Seuraan itse jatkuvasti omia syömisiäni kalorilaskuri-palvelun kautta. Siellä siis kirjataan kaikki päivän aikana syödyt ruoat tarkasti ylös ja sen avulla voi siis seurata päivän aikana syötyjen kalorien määrää sekä proteiinin, rasvan ja hiilareitten osuuksia ravinnosta. Hyvä palvelu, vaikkakin maksullinen. 30e vuodessa jos ottaa saman tien vuoden sitoumuksen, ei kuitenkaan niin paha hinta mielestäni kun on kyseessä loistava terveyspalvelu! Monet käyttävät sitä apuna laihdutukseen, jotkut taas seuraavat sen avulla, että treenaava keho saa tarpeeksi protskuja.

Olen aika kaikkiruokainen (valitettavasti muhun uppoaa lähes kaikki), mutta yksi inhokkiruokani on ehdottomasti maksakastike tai maksapihvit, yöks! Lisäksi inhoan lihapiirakoita, ainakin niitä kaupassa myytäviä. Hyi. Lempiruokaa sen sijaan ovat esimerkiksi kanasalaatti, kasvissosekeitto, ratatouille ja uunilohi. Pyrin syömään aika terveellisesti ja välttelen kauppojen valmisruokia. Toki ne joskus pelastavat kiireisen päivän, mutta periaatteena meillä on kotona, että valmisruokia käytettäisiin mahdollisimman vähän.


Suurimmat paheeni herkkujen suhteen ovat makeat herkut. Karkit ja jätski (no jäätelö ei näin talvisin ole kovin iso ongelma :D) Karkkiakin ostan harvoin itse, mutta jos mies ostaa, eksyy minunkin käsi tiuhaan pussille. Minulla on siis kaupassa hyvä itsekuri, en koe kovaa houkutusta ostaa karkkia, mutta eteen kannettuna olen huono sanomaan ei. Mitenköhän siitäkin pääsisi eroon???

Nyt on aloitettava aamun opiskelu-urakka. Huh, onkin aika tiukka päivä tiedossa.  Huomenna sitten postailen tämän päivän ruokailuista :)