Olen 26-vuotias opiskelija, väärällä alalla. Väärin valinnut ja sen seurauksia tässä nyt kärsin. Opintoni alkavat olla aika loppuvaiheessa, sillä gradun teko on käsillä ja opinnot muuten muutamia kursseja vaille suoritettuna. Olen suoriutunut opinnoista kelpo arvosanoin siitä huolimatta, että ne ovat alkaneet tuntua yhä enemmän pakkopullalta mitä pidemmälle olen opinnoissani edennyt. Voi kun joskus olisin tajunnut vaihtaa alaa. Nyt on liian myöhäistä.
Viereltä löytyy kumppani. Ihana, luotettava, rakastava mies. Joissain asioissa täsmälleen kuin minä, joissain täysin eri maata. Mutta tasapainotamme toinen toisiamme, meillä on hyvä olla. Vaikka pelkkää ruusuilla tanssia ei ole ollut todellakaan. Lähinnä johtuen minun mielialastani.
Masennus. Sitä ei ole minulla varsinaisesti diagnosoitu, joten en tiedä onko minulla oikeutta käyttää tuota sanaa, mutta tässä yhteydessä käytämpä kuitenkin. Sain sen "ystäväkseni" suurin piirtein kolmantena opiskeluvuotena. Tuntui, etten riitä elämän millään osa-alueella. Mitään radikaalia ei tapahtunut, josta masennus olisi johtunut, mutta olin vain hyvin onneton elämäntilanteessani. Ajoin itseni loppuun opinnoilla ja työnteolla. Purin ahdistusta käymällä juttelemassa muutaman kerran psykologin kanssa, mutta kun "sallitut" käynnit tulivat täyteen, hoitosuhde katkesi ja jäin tyhjän päälle. Kärsin samoihin aikoihin unettomuudesta, joka jatkuu osittain edelleen.
Kuva D Sharon Pruitt http://www.flickr.com/photos/pinksherbet/5054671978/ |
Tässä siis ensimmäinen ja tilannettani esittelevä postaus. Etsin siis onnea, parempaa oloa. Kai se aarre nimeltä onni on jossain sateenkaaren tuolla puolen. Vaikka kirjoitan ainakin alussa pääasiassa itselleni, olisi tietysti todella hienoa saada lukijoita. Jos siis piipahdat lukemassa tekstejäni, jätä ihmeessä puumerkkisi!
Lopuksi runo, joka puhutteli minua viikonloppuna:
"Voit valita tuhansista teistä
Voit valita ja voit erehtyä
Kunhan vain valitset oikein
mihin kohtaan, kenen syliin,
painat lopulta pääsi"
Tommy Tabermann
I'm here soulsister!!!!
VastaaPoistaMeillä näyttäisi olevan hyvin paljon yhteistä. Ehkä saisimme voimaa toinen toisiamme tsemppaamalla. :)
By the way. aivan ihana blogin avaus sinulla!
Kiitos FatCat!
VastaaPoistaTosiaan voimme toinen toistamme tsempata kun tilanteemme tuntuu olevan kovin samanlainen :)
Mukavaa maanantain jatkoa!