Mutta aloitetaampa liikunnasta. Olen löytänyt rakkauden liikuntaan vasta viime vuosina, sanotaan noin viisi-seitsemän vuotta sitten. Pienenä olin kömpelö ja pyöreä, joten en varsinaisesti nauttinut liikunnasta muutamia lajeja lukuunottamatta. Meillä ei myöskään kotona kauheasti kannustettu liikunnan pariin, joten se on asia, jonka haluan ottaa huomioon mahdollisten omien lasten kohdalla. Haluaisin, että omilla lapsilla liikunta kuuluu tärkeänä ja luonnollisena osana elämään jo lapsena, sillä tällöin se todennäköisimmin on tärkeä osa elämää myös aikuisiällä. Tietenkään en halua painostaa lapsia liikkumaan vaan olisi tärkeää löytää se oma laji, jossa viihtyy ja jonka parissa on mukava liikkua.
Yleisesti ottaen nautin liikunnasta tosi paljon. Joskus toki joutuu potkimaan itseään persuksille, että jaksaa nousta sohvannurkasta ja lähteä kävelemään salia kohti. Oon kuitenkin huomannut, että kun on kävellyt ensimmäiset minuutit, ei harmita enää ollenkaan! Liikunnasta saatava hyvänolontunne on jotain uskomatonta. Käytän liikkuessani sykemittaria ja tykkään sen avulla seurata kunnon kohentumista ja tietysti poltettuja kaloreita. Sykemittarini on kuitenkin sanomassa yhteistyösopimuksensa irti ja kiikarissa olisi uuden mittarin osto. Kun vaan raaskisi... :)
Mutta tämä tältä erää. Toivottavasti teksti ei ollut liian sekavaa, piti kirjoittaa aika vauhdilla kun alkaa ahdistaa nuo pöydällä odottavat kouluhommat... Niiden pariin siis nyt, mukavaa tiistaita toivottelee Eveline!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti