Viime viikko oli ehkä rankin moneen vuoteen. Olin tosi maassa ja mietin, mitä mä tältä elämältä oikeen haluun. Olin jotenkin ihan sekasin ajatuksineni ja eksyksissä. Itkin joka päivä ahdistuneisuuttani. Fakta on, että en vieläkään tiedä mitä mä haluan elämältäni, ainakaan työn suhteen. Tai no joo, haluan työn, jossa viihdyn, mutta mullla ei ole hajuakaan, mitä se on ja onko se lähelläkään tätä mun nykyistä alaa. Mä en vaan tiedä, en keksi. Lisäksi mua painaa tietyt asiat mun perhesuhteissa, mutta taidan jättää ne tän blogin ulkopuolelle. Sanotaan vaikka näin, että tietyt asiat lapsuudesta on alkaneet hieman vaivata, enkä oikein tiedä mitä näiden ajatusten kanssa pitäisi tehdä. Ei lapsuudessani mitään vakavaa sattunut, mutta jotkut asiat nyt vain ovat jääneet vaivaamaan mieltä. Huoh.
Mut terveysasioihin vielä. Oon siis ollut nyt varmaan kaks viikkoo käymättä salilla ja jumpilla, ja siitä on tosi huono omatunto. Ois pitänyt, mut ei oo ehtinyt ja jaksanut. Eilenkin olin kirjastossa kirjoittamassa klo 9-19. Niin, olishan siinä illan pari tuntia vielä ollut, mutta kroppa kertoi, että iltapalaa, ehkä vähän telkkua ja unille. Ja niin tein. Kuitenkin yksi asia, jonka olen ottanut tällä viikolla tavaksi. Nimittäin aamun pieni hölkkälenkki. Hölkkään noin 20-25min aamulla ennen aamupalaa. Se on osoittautunut oikeen hyväksi tavaksi aloittaa aamu, etenkin jos sää on ollu hyvä niin kuin se tällä viikolla on ollut. Tänä aamuna sen sijaan heräsin melkoiseen sateeseen ja päätin, että aamulenkin sijasta menisin illalla salille, pitkästä aikaa. Ja kylläpä sinne haluttaakin jo :)
Ruokailut on menneet penkin alle! Tai no ei ihan täysin, mut mistä ihmeestä mä oon keksinyt et jäätelön syönti on ok jos on kaunis keli tai rankka opiskelupäivä? Ihme tekosyitä taas :D Tokihan kesästä pitää nauttiakin kaikkine kesäherkkuineen, mutta jotain rajaa...Ota vaikka mansikoita ensi kerralla, jooko Eveline? Ensi viikolla graduaikatauluni hieman hellittää, joten jospa sitä vähän enemmän ehtisi satsata tähän projektiin ja tähän blogiin myös.
Mutta nyt sen gradun kimppuun. Toivottavasti teillä muilla on hieman letkeämpi sunnuntai tiedossa kuin mulla! :)
Sit vielä biisi, joka on soinut mun päässä monta päivää. Likalla on aika hyvä ääni kyllä, ei voi muuta sanoa! Toi biisin nimi - hyperventilating - kuvastaa aika hyvin myös viimeviikon fiiliksiä. Välillä meinas paniikkikohtaus iskeä!
Tosi ikävä kuulla et perhesuhteet noin rassaa :/ En väitä tietäväni miltä susta tuntuu, mutta koska itsellänikin on kokemusta ikävistä perhesuhteista niin jonkinlaista vertaistukea on tässä!
VastaaPoistaJoskus pieni treenitauko voi kasvattaa motivaatiota entisestään. Itselläkin on nyt pari viikkoa taukoa jo kuntosalista, mutta sitten kun sinne taas päästään niin tehdään kahta kauheamin töitä, eikös? :)
Hurjan paljon tsemppiä sen gradun ja elämän solmujen kanssa! Muista et asioilla on tapana järjestyä!!
Kiitos tsempeistä, ne on aikalailla tarpeen tässä vaiheessa kun tuntuu ettei millään enää jaksaisi tuon gradun kimpussa ahertaa :D
VastaaPoistaJa noista perhesuhteista, mulla on pääasiassa tosi hyvätkin välit molempiin vanhempiin, mutta tiettyjä asioita on jäänyt häiritsemään. Musta esimerkiksi tuntuu, että multa on mun koko elämän odotettu hirveen paljon (esim. opiskelujen suhteen) eikä mua varsinaisesti ole kannustettu löytämään itteeni. Tiedämpähän ainakin, että jos joskus omia lapsia saan, aion painottaa heille, että etsivät sitä omaa unelma-ammattiaan, oli se sitten raksamies tai lääkäri, kunhan sydämellä tavoittelee sitä mitä haluaa.
Kuulostaa varmaan, et eihän tossa nyt oo mitään "masentumisen aihetta", mutta tää on mulle tosi iso juttu. En ole kuunnellut omaa sydäntäni, mua ei siihen koskaan kannustettu, pidemminkin ehkä päinvastoin. Tää nyt oli vaan yks esimerkki siitä, mikä mun mieltä on viime aikoina kaihertanut.
Ja treeneistä vielä, tänään menin salille ja treenasin hiki hatussa. Hyvä olo ja mieli tuli!! :)