Edistymistä ja omakuvapohdiskelua

Kävin päivittämässä tuonne edistyminen-sivulle kesäkuun saldot - joissa tosiaan ei kauheasti kehumista ole. Sentään kuitenkin ollaan edistymisen puolelle eikä takapakissa, mikä sinänsä tietenkin vain hyvä asia. Mutta tavoitteissa ei olla, mikä kyllä harmittaa.

Aamulla kävin heittämässä aamulenkin, aika lyhyen kylläkin. Reilut 20min hölkkäillen. Olen nyt käynyt noin neljänä/viitenä aamuna viikossa heittämässä tuon samaisen aamulenkin, ja täytyy kyllä sanoa, että sitä huomaa jo parissa viikossa edistyneensä juoksukunnon kanssa. Nyt jaksaa jo paljon paremmin kuin pari viikkoa sitten ja tekisi mieli vähän pitkittää lenkkiä. Ainut vaan, että käyn usein miehen kanssa lenkillä ja hänellä vähän huonompi kunto kuin minulla. Hän tuskin jaksaisi pidempää lenkkiä vielä, kun tuntuu olevan vaikeuksia pysyä perässä nykyiselläkään lenkillä. Silti oon tosi tyytyväinen että yhdessä käydään lenkillä, sillä on vaikeampi aamulla väsyneenä luistaa lenkille lähdöstä, kun siitä on tullut yhteinen tapa ja yhdessä sovittu.

Oon miettinyt jonkin verran mun omakuvaani, millaisena mä pidän itseäni. Mulla on älyttömän huono itsetunto. Kyllä mä näen itsessäni jotain hyviäkin piirteitä: mulla on ihan sievät kasvot (hyvänä päivänä) ja hiukset on kans ihan jees, välillä. Mutta lähes kaikki kaulasta alaspäin - en tykkää, ainakaan tällä hetkellä. Oon tosi epävarma omasta vartalostani. Sen lisäksi, että haluan saada sporttisemman  vartalon, haluan muuttaa myös suhtautumista itseeni. Oon yleisestikin monissa asioissa tosi ankara itseäni kohtaan, tiedostan sen itsekin. Siihen on vaan tultava muutos, muuten mä kuolen varmaan johonkin stressiin kolmekymppisenä.

http://weheartit.com/entry/31571345

Löysin yhtenä päivänä laatikollisen vanhoja valokuvia. Oli kuvia vuosikymmenen takaa sekä ihan muutaman vuoden takaa. Katselin erästäkin valokuvaa noin viiden (?) vuoden takaa ja mietin, että olimpas sievä ja melko hoikak niihin aikoihin. Muistan kyllä, että tuohonkaan aikaan en pitänyt itseäni sievänä ja hoikkana. Miksi omakuvani on ollut niin vääristynyt? Voisiko olla, että nykyisessäkin olomuodossa minussa on jotain viehättävää, jota itse en näe?

Tällaista sekavaa lauantaiaamun pohdiskelua. Oli omakuvani sitten vääristynyt tai ei, haluan tehdä töitä sen eteen, että voin tuntea itseni paremmaksi omissa nahoissani. En pelkästään itsetunnon takia, vaan suurimmaksi osaksi terveydellisistä syistä. Tästä on hyvä jatkaa!