Kävelin yks päivä kaupungilla ja tuntui, että joka puolella oli ystäväporukoita, parhaita kaveruksia viettämässä aikaa yhdessä. Hymyilin kuin pöljä kaikille hauskaa pitäville, näytin varmaan erittäin fiksulta. Samalla tuli kuitenkin tosi haikea olo ja ikävä omia ystäviä lapsuuden kotikaupungissani.
Miten tässä iässä saa uusia ystäviä? On tosi vaikea tulla uutena ihmisenä paikkakunnalle, kun tuntuu, että kaikilla muilla on jo omat kuvionsa täällä valmiina. Ja työttömänä kun vielä olen, niin päivät koostuu aika paljolti yksinolosta.
Eilen tämä yksinäisyys sitten kulminoitui itkuun keskellä ruokakauppaa. Jep. Ja itku jatkui myös kotimatkalla. Kun pääsin kotiin, mies oli jo tullut töistä ja kysyi, onko kaikki hyvin. Siitäpä se itku oikein kunnolla repesi ja hirvee "mä haluun pois täältä, takaisin kotiin" -vollotus. Kypsää tai ei, mutta tuo purkaus tuntui olevan tarpeen, koska tänään on jo vähän parempi olo.
 |
| http://weheartit.com/entry/43421538 |
Enkä usko, että tämä alakulo ja itkuisuus johtuu pelkästään yksinäisyydestä. On masentavaa, kun on oikeasti TOSI kovalla työllä opiskellut itselle korkeakoulututkinnon ja töitä ei omalta alalta yksinkertaisesti tunnu löytyvän. Ja moniin muihin työpaikkoihin olen "ylikoulutettu" ja alikokenut, se on paha yhdistelmä.
Nyt pitäisi oikeasti löytää joku suunta tähän elämään.
Älä lannistu! Kyllä sie vielä niitä ystäviä löydät, mutta se vaatii vähän aikaa ja yrittämistä.
VastaaPoistajos tarviit juttukaveria, niin mulle voit laittaa meiliä. osoite löytyy blogistani. ;)
Kiitti, joo en mä lannistu! Eilen oli sellainen huonompi päivä, tänään onneksi taas vähän positiivisemmalla mielellä :)
VastaaPoistaMulla kävi niin päin, että lapsuudenystäviä muutti opiskelupaikkakunnalle myös, mutta vain minä jäin. Työn kautta olen saanut toistaiseksi lähimmät kaverit, ja pari jäi ex-luokkakavereista. Ystävät ovat kuitenkin näitä pois muuttaneita, onneksi junat ja auto kulkee :) Toisaalta olen myös ainut lapsi ja sen verran erakkoluonne, etten erikoisemmin osaa kaivata esim. työpäivän jälkeen kaveria seuraksi, viikonloput on sitten asia erikseen.
VastaaPoistaJep, mä uskon kans, että kunhan saisin töitä niin olo helpottuis varmasti! Normaaliarjessa, johon kuuluu esim. työ tai opiskelu, mäkään en iltaisin aina kaipaa seuraa vaan viihdyn aika hyvin itsekseni. Mutta nyt kun tätä yksinoloaikaa on niin paljon, alkaa selvästi kaivata juttuseuraa ympärilleen. Ja tosiaan, onneksi on junat jne., mutta mun kotipaikkakunnalle on satoja kilometrejä niin sitä matkaa ei ihan joka kuukausi ehdi/ole varaa tehdä :/
Poista