Ei liikuntaa vain keholle vaan myös mielelle

Mun liikkuminen tuntuu menevän vähän hassusti kausittain. Välillä saattaa olla pari viikkoa, että käyn ihan innoissani salilla ja jumpissa lähes päivittäin. Sitten saattaa taas olla pari viikkoa, että kuntoilu ei jostain syystä oikein maistu, mutta silti väännän väkisin itseni parille jumpalle viikossa.

Oon alkanut miettiin, et miten mä saisin pidettyä yllä sellaista motivaatiota, että jaksaisi harrastaa liikuntaa säännöllisesti ainakin sen 4-5 kertaa viikossa.  Ja että nauttisin siitä oikeasti eikä se tuntuisi pakkopullalta. Pohdinnan tuloksena oon tehnyt muutaman huomion.

1. Valitse lajeja, joista oikeasti nautit.
Musta ei yksinkertaisesti tule letkeää lantionheiluttajaa, joten kaikenlaiset zumbat sun muut ei vaan oo mun juttu. Testattu on ja todettu, että taidan olla notkea kuin näkkileipä.

http://weheartit.com/entry/21180062/via/annaconstance

2. Valitse vaihtelevia liikuntamuotoja
Koska itse yritän tarkkailla painoani, ajattelen, että liikuntatuokion tulisi aina kuluttaa mahdollisimman paljon kaloreita. Tämä ajattelumalli ajaa kuitenkin usein siihen, että pienessä väsymystilassa liikkuminen jää helposti kokonaan välistä, jos tavoitteena on aina saada mahdollisimman paljon hikeä pintaan. Joten jos ilmoilla on väsymystä tai kroppa kaipaa rauhallisempaa menoa, kävelylenkki on myös oikein oiva liikuntamuoto. Tai rauhallisemmat jumppatunnit, kuten balance. Pois kaikenaikainen suorittaminen!

Aamun lenkkifiiliksiä. Surkea kuva kännykameralla hieman huonosta kohdastakin, mutta kaunista kyllä oli!

3. Palkitse itsesi
Mikä olisikaan parempi motivaattori kuin itsensä palkitseminen silloin tällöin? Jokaisen liikuntakerran jälkeen voi nauttia pienistä palkinnoista, kuten rentouttavasta saunasta, rauhallisesta venyttelytuokiosta tai hyvästä ja terveellisestä ruoasta, joka auttaa palautumaan liikuntasuorituksesta. Suurempia ja harvinaisempia palkintoja sen sijaan voivat olla esimerkiksi uudet urheiluvaatteet, jotka päällä on mukava mennä jumppatunnille tai salille.

 

 

 

 

 

http://weheartit.com/entry/12847743/via/ilovefinland

Urheiluvaatehaave. Casallin pinkki toppi. www.ellos.fi

Tänään mun oli tarkoitus mennä hikiselle jumppatunnille heti aamusta. Nukuin kuitenkin yön tosi huonosti, pyörin sängyssä ja stressasin kaikenlaisia asioita. Joten skippasin jumpan ja jatkoin unia miehen lähdettyä töihin. Herättyäni aurinko paistoi ja päätin, että tänään kuntosalin ja jumppien sijaan nautin pitkästä lenkistä merenrantamaisemissa. Eikä kaduta yhtään, sillä stressi haihtui kallioita vasten liplattaviin laineisiin ja kirpeään syysilmaan.




 

Uutta puhtia uudesta kuntokeskuksesta

Oi, mä kävin tänään tutustumassa uuteen kuntokeskukseen ja olin oitis myyty! Eli nyt mulla on jäsenyys kuntokeskukseen, joten voin jatkaa liikkumista taas normaaliin tapaan. Ihanaa! Tein jo jalkatreenin tänään ja tuli NIIN hyvä fiilis, ihanaa saada säännöllinen liikunta taas osaksi elämää.

Olen nyt käynyt tutustumassa kahteen tämän uuden kotikaupunkini kuntokeskukseen, ja meinasin jo ottaa jäsenyyden heti tutustuttuani ensimmäiseen keskukseen. Onneksi en ottanut sitä, sillä tänään tutustumani keskus oli vielä parempi vaikka 4e/kk oli kalliimpi hinta.

Kuva: http://weheartit.com/entry/39613849/via/health_and_fitness

Kuntokeskuksen yhteydessä on myös monia palveluita saatavilla, esimerkiksi solarium ja infrapunasauna :) Solariumista en niin perusta, mutta voisihan tuota joskus käydä testaamassa, jos on vaikka jotkut juhlat tulossa. Sen sijaan tota infrapunasaunaa odotan innolla :)

Oih, mä oon niin tohkeissani! Huomenna sit spinning-tuntia testaamaan :)

Motivaatiopula

Mulla on ongelma. Oon menettänyt motivaation terveellisempien elämäntapojen noudattamiseen, ja se rassaa mua tosi paljon!!!

Omasta päästähän tää on täysin kiinni, tästä ei ketään muuta voi syyttää. Olen vain yrittänyt miettiä syitä tähän, jotta oikeasti saisin tehtyä asialle jotain. En pidä itsestäni tällaisena, mulla on tosi huono itsetunto tällä hetkellä. Tämä asia ei vaikuta pelkästään mun kroppaani vaan hyvin vahvasti myös mun mieleeni.

http://weheartit.com/entry/32197039/via/Le_Psychotique

Eniten ongelma tuntuu olevan siinä, etten välitä tarpeeksi syömisistäni. Ja selvästi syön erilaisiin mielialoihin: ahdistukseen, tylsyyteen, surullisuuteen...Siihen pitää tulla loppu. Mä olen NIIN yksinäinen tällä hetkellä tässä uudessa kaupungissa...Mulla ei ole työtä, ei ystäviä. Ja tosiaan, en edelleenkään ole uskaltanut ottaa salijäsenyyttä (55e/kk), koska taloudellinen tilanne on niin epävarma tällä hetkellä. Nyt pitäisi siis keksiä korvaavia liikuntamuotoja. Lenkkeillyt olenkin aika ahkerasti viimeaikoina, mutta ei se riitä ainakaan minun kohdallani.

Jotain täytyisi pian tehdä tälle asialle, koska en viihdy omissa nahoissani näin. Jos on vinkkejä, pistäkää tulemaan! Ja tsempit ovat myös enemmän kuin tervetulleita, niitä kun ei kukaan ole oikein mulle live-elämässä antamassa tällä hetkellä.

Uusi elämä... ?

Täällä sitä ollaan, uudella asuinpaikkakunnalla. Olo on hieman sekava suoraan sanottuna.

Pari ensimmäistä päivää meni sellaisessa mukavassa uutuudenviehätyksessä. Ja tietysti muuttolaatikoiden purkamisessa, joka muuten ei vieläkään ole ohi. Edelleen on kämpässä melkoinen kaaos päällä. Mutta oikeastaan eilen ja tänään aamulla on ollut hieman haikea olo.

Mun täytyy saada töitä ja pian. Eikä pelkästään rahan takia (vaikka todellakin senkin takia pitäisi töitä saada) vaan ihan mun mielenterveydenkin kannalta. Mulla ei ole täällä uudella paikkakunnalla tällä hetkellä mitään: ei ystäviä, ei perhettä, ei tuttavia, ei työtä. Mutta eiköhän tää tästä, pientä alkukankeutta toivottavasti vain :)

http://weheartit.com/entry/437063/via/pinkroyal

Kaupunki vaikuttaa kyllä kivalta. Ja kämppä on myös mieleinen, kunhan tosiaan saa jonkinlaisen järjestyksen aikaan. Eilen tutustuin myös lähimpään kuntokeskukseen ja oli oikein mukavan oloinen paikka. En vain tiedä, onko mulla mahdollisuutta ostaa sinne kuukausikorttia vielä, ennen kuin pääsen jonnekin töihin. Pelottaa vaan, kuinka pahasti mun pää leviää, jos en pääse salille ja jumpille. Siellä voisi sitäpaitsi tutustua myös uusiin ihmisiin...

Mutta tällainen sekapostaus täältä tällä kertaa. Eiköhän tää tästä lähde sujumaan :)

Asiat tärkeysjärjestykseen

Kun perhepiirissä tapahtuu kamalia, asioihin saa uutta perspektiiviä ja tajuaa, miten typeristä asioista sitä onkaan valittanut ja stressannut.

Kun läheinen sairastuu vakavasti, tajuaa, ettei muuton järjestäminen, tilapäinen työttömyys tai gradun arvosana ole asioita, joita kannattaa loputtomiin stressata. Puhumattakaan vielä vähäpätöisemmistä asioita, kuten oman ulkonäön huolehtimisesta loputtomiin.

Paranethan pian.

Itkupotkuraivareita ja tuskanhikeä

Joo ei varmaan tartte enempää selventää, että muutto- ja työttömyysstressi ovat täällä aika pahasti nyt valloillaan. Itku on parahtanut tänään ilmoille jo useamman kerran. Tää kaikki alkaa oikeesti nyt porautua mun tajuntaan: oon kohta työtön, muuttamassa HYVIN kauas nykyisestä asuinpaikastani, jonne jätän taakseni osan perheestäni, suurimman osan ystävistäni ja kaiken tutun ja turvallisen.

http://weheartit.com/entry/31270509/via/vicious15

Viikonloppuna sain ystäviä kylään ikään kuin läksäreiden merkeissä ja tämäkin tietysti aiheutti haikeaa oloa. Vaikka olikin kiva ilta, tajusin, että näitä kivoja iltoja on sitten entistä harvemmin vain. Kohta en voi kyläillä parhaiden ystävieni luona hetken mielijohteesta enkä sopia mukavia illanviettoja yhdessä. Mistä tämän ikäinen ihminen löytää uusia ystäviä, jos töitäkään ei (vielä) ole ja esimerkiksi salikortin hankkiminen on sula mahdottomuus tässä rahatilanteessa?

Muutto on tosiaan jo ensi viikolla ja pitäisi hiljalleen alkaa pakkaamaan. Kävin viime viikolla läpi viiden vuoden koulupaperit ja iso kasa lensi roskiin. Sanokaapa te, joilla on kokemusta muuttamisesta: onko kätevämpää pakata erikokoisiin pahvilaatikoihin vai vuokrata muuttofirmoista "oikeita" muuttolaatikoita? Tärkeintä olisi, että saataisiin tavarat mahdollisimman pieneen tilaan, koska yhteen pakettiautolliseen pitäisi mahtua koko elämä...

Tänä aamuna päätin myös, että kirjaan nyt tänne viikon ruokailut ja liikkumiset, koska yksinkertaisesti muuten mä en saa itseeni kunnolla niskasta kiinni. Huomenna siis ilmoittelen, miten tänään meni, tähän mennessä ihan hyvin.

Mutta nyt on taas jatkettava kaikenlaista touhuamista. Toivottavasti mä tästä jossain vaiheessa taas piristyn.

Kiireinen elämä

Sori taas tää blogihiljaisuus! Oon yksinkertaisesti ollut niin kiireinen, ettei ole oikein ehtinyt kirjoittelemaan, vaikka teidän blogejanne olenkin välillä lueskellut :)

Palautin gradun muutama päivä sitten! Eli luulisi, että nyt ois aikaa ottaa rennosti ja nauttia vapaa-ajasta. Jeah right. Eihän tässä olekaan kuin muuttovalmistelut, työnhaku, erään artikkelin kirjoittamista, ylimääräisten huonekalujen myyntiä jne... :D Eli käytännössä mun elämä on entistä kiireisempää vaan, mutta onneksi stressi on hieman vähentynyt. Vaikka esimerkiksi tänä aamuna heräsin 4.30 stressaamaan työttömyyttäni. Voi alkaa tänään väsyttää jossain vaiheessa.

http://weheartit.com/entry/37143197/via/guadaluperojas

Yritän nyt pähkäillä, hakisinko nyt töitä sellaisella "kunhan jotain töitä saisi" -mentaliteetilla, vai haenko pääasiassa oman alan hommia. Olisihan se IHANA päästä suoraan oman alan hommiin, kun on kuitenkin viisi vuotta korkeakoulututkintoon kuluttanut. Tällä hetkellä näyttää työtilanne kuitenkin sellaiselta, että pitää varmaan hakea töitä myös oman alan ulkopuolelta. Lisäksi haluaisin töitä PIAN, ihan rahallisista syistä, mutta myös siksi, että en haluaisi olla missään tekemisissä työkkärin kanssa. Maanantaina kävin työkkärissä, ja sanotaanko, että mielelläni en asioisi toiste. Niin vaikeaa hoitaa asioita siellä, kaikki pitäisi netissä hoitaa, vaikka tarkoituksenani oli saada vastauksia pariin kysymykseen. Hohhoi. Niin ahdistava tunnelma siellä.

Ärsyttää myös tavallaan oma "asenne". Mua ei välttämättä niin haittais, jos en nyt heti pääsisi oman alan duuniin, mut mietin koko ajan, mitä muut siitä sanois, jos menisin tilapäisesti vaikka jonnekin myymälään töihin. Ja toisaalta mietin myös mahdollisen työnantajan kannalta tätä tilannetta. Kukapa mut haluais palkata, jos tietäis, et todellisuudessa etsin koko ajan oman alan duunia tilalle.

Tää "aikuistuminen" on oikeesti tosi stressaavaa :D

Niin ja terveelliset elämäntavat ovat olleet ihan ok kondiksessa, mutta liikkumaan en ole ehtinyt tarpeeksi. Tosin jalkalihakset on edelleen aivan hellänä maanantain jalkatreenistä :D

Mutta mitä teille kuuluu?