Eniten tässä jännittää se, että mä en tunne sieltä paikkakunnalta ketään, en yhtä ainoaa ihmistä. Olen käynyt paikkakunnalla tasan kerran joskus vajaa kymmenen vuotta sitten, mutta sekin oli vain pikainen yöpyminen hotellissa kesälomareissun aikana. Eli toisin sanoen, en tunne koko kaupunkiakaan ollenkaan. Ja mitä vielä, eipä mulla työpaikkaakaan ole vielä tiedossa. Ja se kaupunki on sitäpaitsi aika kaukana nykyisestä asuinpaikastamme.
Joku (ainakin pari mun ystävää) voi pitää turhan uhkarohkeana tällaista "ex-tempore" lähtöä ilman tukiverkkoa ja tietoa työpaikasta. Mutta joka tapauksessa, haluamme jossain vaiheessa muuttaa muualle asumaan, sillä haluamme nähdä elämää myös kotipaikkakunnan ulkopuolella. Ja vaikka muuttaisimme myöhemmin, tilanne voisi kuitenkin olla se, että ensin pitää mennä toisen työpaikan perässä ja toinen sitten etsii sitä työtä paikanpäällä. Näin se usein menee. Itseänikin hirvittää, mutta olen ajatellut, että meillä on vain yksi elämä elettävänä. Täytyy uskaltaa ottaa riskejäkin, jotta voi saavuttaa haluamiaan asioita ja kasvaa ihmisenä. Sitäpaitsi, ainahan voi muuttaa vaikka takaisin, jos siltä tuntuu. Mielummin teen niin, kuin mietin ikuisesti, olisiko pitänyt uskaltaa lähteä.
 |
| http://weheartit.com/entry/35347607# |
Tämäkin pohdinta voi loppujen lopuksi olla turhaa. Voi olla, että emme muutakaan. Tänään kuitenkin pitäisi asian selvitä ja odotan malttamattomana miehen soittoa. Jos tilanne sitten näyttää vihreää valoa, siitä se härdelli vasta alkaakin. Kämppä, työt, kaikki järjestelyt.
Niin, ja pitäis tää gradukin saada pakettiin.
Totta, joskus pitää uskaltaa heittäytyä. Minäkin muutin kotoa lähdettyäni parin vuoden aikana neljä kertaa. Se on ehkä vähän liikaa mutta pääsinpähän tutustumaan uusiin paikkoihin. Uuden turvaverkoston luominen kannattaa aloittaa ajoissa. Siinä mee noin vuosi ennen kuin saa joten kuten toimimvan sellaisen.
VastaaPoistaMä oon asunut lähes koko elämäni samalla paikkakunnalla, joten maisemanvaihdos on kyllä toivottua vaihtelua :) Saa sitten nähdä miten sitä uutta verkostoa alkaa rakentaa uudella paikkakunnalla. Oon vieläpä tosi ujo uusien ihmisten seurassa, mutta ei se auta kuin alkaa nykimään ihmisiä hihoista kuntosalilla ja kaupan kassalla :D Ja sitten jos/kun töitä löytyy, niin sitä kautta varmasti tutustuu uusiin ihmisiin.
VastaaPoistaMutta, edelleenkään ei miehen soittoa ole kuulunut, joten jännityksessä eletään edelleen. Mä INHOON tällasta jännittämistä!
Ymmärrän. Itse asuin 20 vuotta samalla pienellä paikkakunnalla, jossa kaikki tunsi kaikki. Voit uskoa mikä hinku mulla oli pois sieltä. Olin iki onnellinen kun pyyhin vanhan kotikyläni pölyt kantapäistä kun läksin. Huvittavaa nykyään kaipaan ajoittain takaisin, mutta sitten muistan miten ahdistavaa oli asua siellä missä kaikki tuntee kaikki ja toisensa asiat paremmin kuin henkilö itse. Äh, ei kiitos, ei koskaan enää!
VastaaPoista