Asiat tärkeysjärjestykseen

Kun perhepiirissä tapahtuu kamalia, asioihin saa uutta perspektiiviä ja tajuaa, miten typeristä asioista sitä onkaan valittanut ja stressannut.

Kun läheinen sairastuu vakavasti, tajuaa, ettei muuton järjestäminen, tilapäinen työttömyys tai gradun arvosana ole asioita, joita kannattaa loputtomiin stressata. Puhumattakaan vielä vähäpätöisemmistä asioita, kuten oman ulkonäön huolehtimisesta loputtomiin.

Paranethan pian.

Itkupotkuraivareita ja tuskanhikeä

Joo ei varmaan tartte enempää selventää, että muutto- ja työttömyysstressi ovat täällä aika pahasti nyt valloillaan. Itku on parahtanut tänään ilmoille jo useamman kerran. Tää kaikki alkaa oikeesti nyt porautua mun tajuntaan: oon kohta työtön, muuttamassa HYVIN kauas nykyisestä asuinpaikastani, jonne jätän taakseni osan perheestäni, suurimman osan ystävistäni ja kaiken tutun ja turvallisen.

http://weheartit.com/entry/31270509/via/vicious15

Viikonloppuna sain ystäviä kylään ikään kuin läksäreiden merkeissä ja tämäkin tietysti aiheutti haikeaa oloa. Vaikka olikin kiva ilta, tajusin, että näitä kivoja iltoja on sitten entistä harvemmin vain. Kohta en voi kyläillä parhaiden ystävieni luona hetken mielijohteesta enkä sopia mukavia illanviettoja yhdessä. Mistä tämän ikäinen ihminen löytää uusia ystäviä, jos töitäkään ei (vielä) ole ja esimerkiksi salikortin hankkiminen on sula mahdottomuus tässä rahatilanteessa?

Muutto on tosiaan jo ensi viikolla ja pitäisi hiljalleen alkaa pakkaamaan. Kävin viime viikolla läpi viiden vuoden koulupaperit ja iso kasa lensi roskiin. Sanokaapa te, joilla on kokemusta muuttamisesta: onko kätevämpää pakata erikokoisiin pahvilaatikoihin vai vuokrata muuttofirmoista "oikeita" muuttolaatikoita? Tärkeintä olisi, että saataisiin tavarat mahdollisimman pieneen tilaan, koska yhteen pakettiautolliseen pitäisi mahtua koko elämä...

Tänä aamuna päätin myös, että kirjaan nyt tänne viikon ruokailut ja liikkumiset, koska yksinkertaisesti muuten mä en saa itseeni kunnolla niskasta kiinni. Huomenna siis ilmoittelen, miten tänään meni, tähän mennessä ihan hyvin.

Mutta nyt on taas jatkettava kaikenlaista touhuamista. Toivottavasti mä tästä jossain vaiheessa taas piristyn.

Kiireinen elämä

Sori taas tää blogihiljaisuus! Oon yksinkertaisesti ollut niin kiireinen, ettei ole oikein ehtinyt kirjoittelemaan, vaikka teidän blogejanne olenkin välillä lueskellut :)

Palautin gradun muutama päivä sitten! Eli luulisi, että nyt ois aikaa ottaa rennosti ja nauttia vapaa-ajasta. Jeah right. Eihän tässä olekaan kuin muuttovalmistelut, työnhaku, erään artikkelin kirjoittamista, ylimääräisten huonekalujen myyntiä jne... :D Eli käytännössä mun elämä on entistä kiireisempää vaan, mutta onneksi stressi on hieman vähentynyt. Vaikka esimerkiksi tänä aamuna heräsin 4.30 stressaamaan työttömyyttäni. Voi alkaa tänään väsyttää jossain vaiheessa.

http://weheartit.com/entry/37143197/via/guadaluperojas

Yritän nyt pähkäillä, hakisinko nyt töitä sellaisella "kunhan jotain töitä saisi" -mentaliteetilla, vai haenko pääasiassa oman alan hommia. Olisihan se IHANA päästä suoraan oman alan hommiin, kun on kuitenkin viisi vuotta korkeakoulututkintoon kuluttanut. Tällä hetkellä näyttää työtilanne kuitenkin sellaiselta, että pitää varmaan hakea töitä myös oman alan ulkopuolelta. Lisäksi haluaisin töitä PIAN, ihan rahallisista syistä, mutta myös siksi, että en haluaisi olla missään tekemisissä työkkärin kanssa. Maanantaina kävin työkkärissä, ja sanotaanko, että mielelläni en asioisi toiste. Niin vaikeaa hoitaa asioita siellä, kaikki pitäisi netissä hoitaa, vaikka tarkoituksenani oli saada vastauksia pariin kysymykseen. Hohhoi. Niin ahdistava tunnelma siellä.

Ärsyttää myös tavallaan oma "asenne". Mua ei välttämättä niin haittais, jos en nyt heti pääsisi oman alan duuniin, mut mietin koko ajan, mitä muut siitä sanois, jos menisin tilapäisesti vaikka jonnekin myymälään töihin. Ja toisaalta mietin myös mahdollisen työnantajan kannalta tätä tilannetta. Kukapa mut haluais palkata, jos tietäis, et todellisuudessa etsin koko ajan oman alan duunia tilalle.

Tää "aikuistuminen" on oikeesti tosi stressaavaa :D

Niin ja terveelliset elämäntavat ovat olleet ihan ok kondiksessa, mutta liikkumaan en ole ehtinyt tarpeeksi. Tosin jalkalihakset on edelleen aivan hellänä maanantain jalkatreenistä :D

Mutta mitä teille kuuluu?

You've got to be kidding me...

Siis oikeesti, viiden-kuuden päivän päänsärkymaratoni näyttää vihdoin olevan ohi, mutta kappas kummaa, mihin heräsinkään tänä aamuna...KURKKUKIPUUN JA PALELUUN! Siis oikeesti, miks just nyt kun on niin kiire saattaa nää opinnot vihdoin päätökseen??? PRKL! Kuumeenkin mittasin äsken, hieman yli 37 eli ei varsinaisesti kuumetta, mutta on kyllä koholla verrattuna mun normaaliin lämpöön. Ja huomaan sen kyllä olossa heti.

http://weheartit.com/entry/21289386/via/NathalieCollin

Mut ei auta, mun on yksinkertaisesti pakko opiskella tänään, joten hautautuminen sohvannurkkaan teekupin kanssa ei ole valitettavasti vaihtoehto. Blah. I guess I'll just have to stop being sick and be awesome instead!

Ja mikä eniten ketuttaa, EN-PÄÄSE-VIELÄKÄÄN-SALILLE!!! Alkaa pääkoppa sekoon...

Kipua kallossa

Täällä on kärsitty migreenistä viimeiset viisi päivää, joten kaikki liikuntasuunnitelmat on menneet plörinäksi. Samoi graduaikataulusta oon TAAS jäljessä. Hitto palaa hermot!

http://weheartit.com/entry/34410070/via/stinafishmaspetersson#

Joo, ei siis kauheasti kerrottavaa täältä suunnalta.

Ainiin, paitsi et muutto on sit edessä about kuukauden päästä. Saa nähdä kuin riekaleina mun hermot on siinä vaiheessa :D

Heittäytymistä elämän vietäväksi

Otsikko kuulostaa aika mahtipontiselta, mutta mun elämäntilanne nyt vain on kirjaimellisesti juuri tuota :D Tai ainakin saattaa olla. Tänään nimittäin pitäisi selvitä, muutammeko miehen kanssa toiselle paikkakunnalle miehen töiden ja opintojen perässä. Jännittää niin pirusti, enkä sen vuoksi ole eilen ja tänään pystynyt keskittymään graduntekoon ollenkaan.

Eniten tässä jännittää se, että mä en tunne sieltä paikkakunnalta ketään, en yhtä ainoaa ihmistä. Olen käynyt paikkakunnalla tasan kerran joskus vajaa kymmenen vuotta sitten, mutta sekin oli vain pikainen yöpyminen hotellissa kesälomareissun aikana. Eli toisin sanoen, en tunne koko kaupunkiakaan ollenkaan. Ja mitä vielä, eipä mulla työpaikkaakaan ole vielä tiedossa. Ja se kaupunki on sitäpaitsi aika kaukana nykyisestä asuinpaikastamme.

Joku (ainakin pari mun ystävää) voi pitää turhan uhkarohkeana tällaista "ex-tempore" lähtöä ilman tukiverkkoa ja tietoa työpaikasta. Mutta joka tapauksessa, haluamme jossain vaiheessa muuttaa muualle asumaan, sillä haluamme nähdä elämää myös kotipaikkakunnan ulkopuolella. Ja vaikka muuttaisimme myöhemmin, tilanne voisi kuitenkin olla se, että ensin pitää mennä toisen työpaikan perässä ja toinen sitten etsii sitä työtä paikanpäällä. Näin se usein menee. Itseänikin hirvittää, mutta olen ajatellut, että meillä on vain yksi elämä elettävänä. Täytyy uskaltaa ottaa riskejäkin, jotta voi saavuttaa haluamiaan asioita ja kasvaa ihmisenä. Sitäpaitsi, ainahan voi muuttaa vaikka takaisin, jos siltä tuntuu. Mielummin teen niin, kuin mietin ikuisesti, olisiko pitänyt uskaltaa lähteä.

http://weheartit.com/entry/35347607#

Tämäkin pohdinta voi loppujen lopuksi olla turhaa. Voi olla, että emme muutakaan. Tänään kuitenkin pitäisi asian selvitä ja odotan malttamattomana miehen soittoa. Jos tilanne sitten näyttää vihreää valoa, siitä se härdelli vasta alkaakin. Kämppä, työt, kaikki järjestelyt.

Niin, ja pitäis tää gradukin saada pakettiin.

Viikon liikuntasaldo

Jahas, se on taas maanantai ja uusi viikko edessä. Tällä viikolla pitäisikin tuon gradun kanssa edetä aika paljon, joten saapas nähdä, missä määrin sitä ehtii liikkumaan. Alla kuitenkin viime viikon liikuntasaldo, oon ihan tyytyväinen siihen.

Etenkin spinning-tunnit oli mun mieleen tällä viikolla. Myös kuntosalitreeni tuli tehtyä aika tehokkaasti sillä torstaisesta jalka/pakaratreenistä on edelleen lihakset hellänä kuten on myös eilisestä yläkropan treenistä.  Eilen tosin tuli treenin jälkeen huono olo, paleli ja koko kroppa tuntui ihan väsyneeltä. Ja tein sitten sen virheen, jonka helposti tuossa tilanteessa tekee: leffaa murun kainalossa kera karkkipussin. Nuo kaksi ensimmäistä ei toki ollut virheitä, vaan sen karkkipussin olisi voinut jättää välistä. Noh, pieniä herkkuhetkiä silloin tällöin...kunhan ei jää tavaksi!!!

Nyt kuitenkin opintojen kimppuun! Ja illalla salille tekemään sykettä :)

Niin ja huomasin kahden uuden lukijan liittyneen remmiin, tervetuloa ja toivottavasti viihdytte :)